torstai 20. kesäkuuta 2019

Päivi Räsänen ja arkkipiispa Tapio Luoma kirjeenvaihdossa

Päivi Räsänen kysyi avoimella kirjeellä arkkipiispa Tapio Luomalta, miksi kirkko näkyy virallisena tukijana Helsinki Pride -tapahtumassa. Räsäsen kysymys on aiheellinen, sillä Pridessä on esillä monenlaista sellaistakin, mitä kirkon näkökulmasta on vaikea hyväksyä.

Nykyään Pride näyttäytyy suurelta osin valtakulttuurin osana, sen vastakulttuurinen tausta on väistymässä yleisen mielipiteen muuttumisen myötä, ja moni kokee priden vain yhtenä urbaanina kansanjuhlana. Siksi useat yritykset ja yhteisöt ovat hankkineet näkyvyyttä esiintymällä tapahtuman tukijoina.

Tähän perustunee kokonaiskirkon lipsahtaminen tukijoiden joukkoon, vaikka sellaisesta ei ole tehty riittävän laajaa kokonaiskirkon päätöstä. Myös seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat kiinnittäneet huomiota niin sanottuun pinkkipesun vaaraan: ollaan näkyvissä imagosyistä, jotta ei leimauduttaisi tässä asiassa vanhanaikaiseksi.

Arkkipiispa Tapio Luoma vastaa taitavasti ja viisaasti Päivi Räsäselle: Arkkipiispan vastaus

Minun mielestäni kirkon pitää tarkkaan harkita, miten se on mukana tapahtumissa. Kun toisille kumarrat, toisille pyllistät. Kirkon puuttumista virallisista tukijoista ei taas voida tulkita niin, että kirkko olisi joitakin ihmisiä vastaan.



Pentti Tepsa

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Luontokohteet tai maisema eivät ole rahalla mitattavissa, sillä ne ovat ainutkertaisia.



Markkinatalous on eri asia kuin kapitalismi, eikä luonto tai maisema edes ole rahalla mitattavissa.

On sanottu, että kapitalismi on markkinoille sama kuin syöpä ihmiselle. Se pyrkii omaan rajoittamattomaan kasvuunsa. Kapitalismissa on monesti kyse globaaleista monopoleista, kansallisten rajojen häviämisestä ja kustannusten ulkoistamisesta. Voitot maksimoidaan ja ohjataan eri järjestelyillä esimerkiksi kansallisen verotuksen tavoittamattomiin. 

Erilaisten luonnollisten monopolien esimerkiksi sähköverkon, rataverkon tai tieverkon päätyminen kapitalistisen monopolin tavalla toimiviksi voi yllättää — Caruna lienee hyvä huono esimerkki.

Adam Smithin markkinateoriaan taas kuuluu ajatus pienistä, paikallisista yrityksistä ja kustannusten sisäistämisestä, niin että tuotteista maksetaan todelliset kustannukset. Markkinataloudessa kauppa perustuu tasapainoon. Kysyntä ja tarjonta tasapainottavat, jos markkina on terve.

Länsimaista markkinataloutta oikealla tavalla säädeltynä voidaan pitää talousjärjestelmänä, joka on osoittautunut kohtalaisen toimivaksi. Rahan valta on kuitenkin suuri ja suuren rahan valta vielä suurempi. Siksi kaikki yhteiskunnassamme ja elinympäristössämme ei saisi olla ostettavissa tai myytävissä.

Suomi on metsien ja vesistöjen maa. Meidän pitäisi olla tarkkana siitä, että erityisesti luontomme ja luonnonvaramme säilyvät mahdollisimman paljon kansallisissa käsissä. Maisema ja luontoalueet ovat tulleet esimerkiksi matkailun vuoksi yhä kasvavan taloudellisen kiinnostuksen kohteiksi. Luonto ja maisema ympärillämme ovat kuitenkin ainutkertaisia, niitä ei voi valmistaa lisää.



keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kristillisen enemmistöuskon asema Suomessa. Voiko kristitty kokea syrjintää maassamme?





Äskettäin virisi keskustelu kristillisen uskon asemasta maassamme. Eduskunnan puhemies Paula Risikko totesi puheessaan Seinäjoella, että maassamme kristinuskoa tunnustava voi joutua syrjityksi: 
Kirkko ja Kaupunki lehden kolumnisti Samuli Suonpää vastasi tähän: "Voi minua sorrettua kristittyä." https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-olen-sorrettu-kristitty

Minusta Risikko puhui kauniisti perinteisen kristillisyyden puolesta. Samuli Suonpää kirjoittaa mielestäni liberaalien näkökulmasta, joka on muutenkin mediassa eniten esillä. Ronski kieli lisää vauhtia. Erityisesti Samulin sanankäänteet ehtoollista koskien ihmetyttävät. Miksi tuollainen banalisointi?

Virheellistä tietoa on myös kristillisen uskon asema kouluissa. Opetus on nykyään tunnustuksetonta ja jopa uskonnon opettaja voi hehkuttaa oppilailleen kirkkoon kuulumattomuuttaan sekä neutraalia suhdettaan uskontoon.

Suomessa koko yhteiskunnassa läpiviety uskonnollisen neutraaliuden periaate on kaventanut oikeutta kristinuskon ilmaisuun, mutta antanut joissakin tapauksissa vahvasti tilaa uusille toimijoille. Ottaisin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset, joissa edelleen kristinuskoon kääntyneet joutuvat altistumaan monenlaiselle mielivallalle, koska tietyn suunnan islamistit ovat ottaneet neutraaliksi jääneen tilan vahvasti haltuunsa. Tänään viimeksi sain seurakuntamme jäsenten osalta palautetta.

Kalenterissakaan kirkollisuus ei Suomessa kyllä enää dominoi, vaikka yleiset juhlapyhät noudattavatkin vanhaa historialliskirkollista järjestystä. Kaupat ovat auki lähes rajoituksessa, eikä kirkkovuoden pyhien osalta ylletä katolisen Euroopan tasolle vapaapäivien määrässä. Mediassa jokainen kirkollinen pyhä esitellään yleensä taustaltaan enemmän pakanallisena ja mielellään markkinoidaan sitä: Jouluna keskitytään joulupukkiin, pääsiäisenä noitiin ja halloweenia juhlitaan lepakoin.

Suomalainen kansalaisuskonto on toki monissa kohdin luterilaista tapakristillisyyttä, jopa silloin kun se torjuu henkilökohtaisen uskon. Tässä on sen siunaus ja kirous. Vahva sitoutuminen kristilliseen sanomaan voi Suomessa aiheuttaa vakavia yhteisöllisiä hylkimisreaktioita ja johtaa yksilön ja hänen vakaumuksensa marginalisointiin.

Miten kirkko voisi tässä tilanteessa toimia tilanteen parantamiseksi? Minusta kirkko saisi rohkeammin puolustaa kristillistä uskoa ja tuoda sitä esiin mielekkäänä vaihtoehtona. Yleiseen mielipiteeseen ei tarvitse koko ajan vain mukautua, vaan esittää oma kanta ja suostua siihen, että kaikki eivät sitä hyväksy. Kirkko toki kutsuu kaikkia kristilliseen elämäntapaan ja uskoon, mutta hyväksyy, että osa haluaa elää toisin.

Pentti Tepsa

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Evankeliumi elämän keskelle. Seurakunta on meitä kaikkia varten. Näillä teeseillä Pentti Tepsa on ehdolla Rovaniemen kirkkoherranvaalissa.


 


"Evankeliumi elämän keskelle!" Tämä sopii mielestäni tunnuslauseeksi Rovaniemen seurakunnan vuoden 2016 alun kirkkoherranvaaleihin, joissa olen ehdolla. Toisena tunnuslauseena olen käyttänyt ajatusta: "Seurakunta on meitä kaikkia varten."

On tärkeää, että seurakunta kokoontuu yhteisiin tilaisuuksiin ja messuun esimerkiksi kirkonmäellä ja kappeleilla, mutta yhtä tärkeää on seurakunnnan ja sen sanoman läsnäolo ihmisten arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa - keskellä elämää. Ajatonta viestiä viedään eteenpäin nykyaikaisin menetelmin ja työmuodoin, sillä seurakunta todella on meitä kaikkia varten.

Tule äänestämään. Toivoisin myös, että voisit osoittaa tukesi minun valinnalleni. Omia ajatuksiasi kampanjaan liittyen voit kertoa minulle s-postilla: pentti.tepsa@evl.fi tai kirjoittamalla kommenttisi facebook-sivulla: Pentti Tepsa ehdolla Rovaniemen kirkkoherraksi
Tietenkin myös tämän blogin kommentointi on tervetullutta.


Minut on kutsuttu pitämään vaalisaarna Rovaniemen kirkossa sunnuntaina 14.2.2016 klo 10, tervetuloa paikan päälle tai radion äärelle.

Varsinainen kirkkoherranvaali toimitetaan siten, että se alkaa Rovaniemen kirkossa sunnuntaina 28.2.2016 klo 10.00 pidettävän päiväjumalanpalveluksen jälkeen ja jatkuu siitä. Seuraa ilmoituksia ennakkoäänestysmahdollisuuksista. Muistathan äänestää.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sodan vai rauhan islam? Uskontodialogille on tarvetta.

Pariisin terrori-iskut ovat kauhistuttaneet Eurooppaa ja koko maailmaa. Näillä iskuilla on tietenkin yhteys siihen veriseen sotaan, jota Syyriassa ja Irakissa käydään ja johon länsivallat ovat osallisia. Mitä muuta tähän liittyy? Kuinka pitkälle on kysymys sivilisaatioiden törmäyksestä, josta on jo pari vuosikymmentä puhuttu? Alleolevan artikkelin kirjoitin 14 vuotta sitten New Yorkin 9/11-iskujen jälkeen, se tuntuu edelleen ajankohtaiselta.


Muslimit keskellämme

Tapasin syyskesällä 2001 Rovaniemen kirkon luona somalialaisen nuoren miehen. Hän oli aloittanut opintonsa Rovaniemellä ja tuntui olevan paikkakuntaan tutustumassa. Mies esitteli itsensä Hassaniksi. Keskustelumme siirtyi aika pian uskontoon. Hän kyseli, mihin me kristityt uskomme.Vastailin parhaani mukaan kertoen Jeesuksesta ja Kristuksen seuraamisesta ja Raamatusta. Lopuksi kyselin hänen omasta uskostaan, islamista.




Esittelin Hassanille Rovaniemen kirkon. Afrikkalainen vieras hiljentyi silminnähden huikean freskomme ääressä. Islam ei hyväksy kuvia uskonnon yhteydessä, joten kokemus saattoi olla hänelle hiukan ristiriitainen. Jeesuksen muslimit hyväksyvät vain profeettana, ja Vapahtajan elämästä ja sen merkityksestä he ovat eri mieltä. Silti Hassankin korosti sitä kuinka monet Raamattumme pyhät ovat heillekin tuttuja, esimerkiksi Abraham. Muslimien pyhä kirja on Koraani, mutta tiettyyn rajaan saakka muslimeja opetetaan kunnioittamaan juutalaisille ja kristittyille pyhää Raamattua.

Hassan oli oikeasti huolissaan siitä, kuinka alkoholi ja huumeet täyttävät ihmisten elämän tyhjyyden. Jotakin yhteistäkin keskustelussa löydettiin. Hassan oli saanut koulutusta jossakin arabimaassa, joten pystyin puhumaan hänen kanssaan jonkin verran arabiaa. Hyvästelimme arabiaksi ma'a sallamati eli kulje "rauhan kanssa". 

Rauha on keskeinen käsite juutalaisuudessa (hepr. shalom שלום) kristinuskossa (kreik. eiréne, lat. pax) ja islamissa (arab. salaam سلام). Vain muutama viikko myöhemmin häkellyttivät maailmaa USA:han kohdistuneet terrori-iskut. Otsikoihin nousivat islamin pyhä sota (džihad, جهاد ) ja oikeutetun koston vaatimus.

Sotaa vai sopuisaa rinnakkaiseloa?

Joskus islamin maailma on ollut jopa suvaitsevaisempi kuin kristitty Eurooppa. Näin oli ainakin 1000 vuotta sitten, jolloin islamilaisten maiden kulttuuri oli länttä edellä. Islamilaisen "Espanjan" eli al Andalusun kukoistavin kaupunki Cordoba häikäisi kirjastollaan ja oppineillaan. Tieteen ja taiteen viljelyn ohessa islamilainen maailma suvaitsi hyvin juutalaisia ja kristittyjä. Esimerkiksi juutalaisia pakeni tuohon aikaan kristityn Euroopan juutalaisvainoja turvaan kalifin alaisiksi.

Muun muassa sodat ja konfliktit lännen kanssa ovat historian saatossa kärjistäneet näkemyksiä. Islam jäi jossakin suhteessa fundamentalismin kahleisiin. Se ei ehkä kokenut tarpeellisia aatteellisia murroksia. Länsimainen ajattelu on oppinut itsekriittiseksi ja siihen ovat juurtuneet vapauden ja tasa-arvon ajatukset. Tosin on järjen valo myös Euroopassa vielä 1900-luvullakin sammunut. Myös moderni ja "valistunut" eurooppalainen kulttuuri on tuottanut väkivaltaisia ääriliikkeitä ja julmia sotia!

Valtaosa maailman muslimeista elää rauhallista elämää ja myös heidän uskonnolliset näkemyksensä ovat maltillisia. Tiedotusvälineet antavat vääristyneen kuvan islamista esittäessään näkymiä kiihkoislamilaisten mielenosoituksista. Siitä huolimatta on käynyt selväksi, että ääri-islamilaisuudesta olisi koko muslimimaailman tehtävä tiliä. Se on sietänyt džihadin eli pyhän sodan lietsontaa, khomeinismia ja talebanismia. Myös kristittyjen vähemmistöjen elämä muslimimaissa on vaikeutunut islamismin väkivallan alla.

Mediassa on ollut jopa itsemurhaterrorismilla ylpeilyä. Pari päivää USA:han kohdistuneiden terroritekojen jälkeen sattui televisio esittämään ranskalaisdokumentin: Hizbollahin naiset. Äidit kertoivat siinä, kuinka he kasvattavat poikansa rakastamaan kuolemaa itsemurhaiskuissa ja džihadia. Olemmeko nyt tilanteessa, jossa islamismi on jo haastanut länsimaat?

Nyt jos koskaan tarvitaan reilua vuoropuhelua muslimien kanssa. Islamin maailma ihailee länttä, mutta halveksii länsimaiden materialismia ja moraalista rappiota. Sen sijaan kristillisen uskon aito toteuttaminen puhuttelee kokemukseni mukaan myös muslimeja. Hyvä dialogi lähtee siitä, että myöskään kristitty maailma ei kätke eikä häpeä omaa uskoaan. Jokainen muslimi, jolle olen tarjonnut Raamattua hänen omalla kielellään, on ottanut sen iloiten vastaan.

Pentti Tepsa


perjantai 13. marraskuuta 2015

Pariisin mielettömien iskujen (13.11.15) muistoksi.



Samalla kun meillä Lapissa luonto nukahtaa kaamoksen hämärään ja peittyy lumen pumpuliin, on maailmalla levotonta. Koko maailma kauhistelee Pariisin terrori-iskuja 13.11.15. Sokean tappamisen uhreiksi on näillä näkymin joutunut yli sata ihmistä, loukkaantuneita lienee enemmän. Ympäri maailmaa on osoitettu sympatiaa Ranskan surulle, ja surmatyöt on laajasti tuomittu. On hyvä rukoilla Ranskan puolesta ja rauhan puolesta.

Pariisin edellisiin iskuihin liittyen on nytkin epäilty tekijöiden mahdollisesti olevan ääri-islamistisia terroristeja. Tiedotusvälineissä ei kuitenkaan näy yhtään ryhmää, joka olisi ottanut vastuun. Myös maltilliset islamilaiset tahot ovat Ranskassa tuominneet terroriteot.

Teot kertovat vihasta ja mielettömyydestä, jota ei tarvitsekaan ymmärtää. Niiden tarkoitus on nostattaa pelkoa ja vihaa. Siksi viisain tapa reagoida niihin on maltillinen turvallisuudesta huolehtiminen ja syyllisten etsiminen sekä rankaiseminen. Vihaan ei kannata vastata vihalla, vaan päättäväisellä järjestäytyneen yhteiskunnan ja inhimillisten arvojen puolustamisella. Kristittyjä kutsutaan rukoilemaan, sillä Jumala on rauhan Jumala:

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Jer. 29:11 

kirkkoherra Pentti Tepsa