tiistai 27. marraskuuta 2012

Lapsi- ja nuorisotyö juurruttaa seurakuntaan



Kirkko kuuluu suomalaiseen maisemaan. Myös Rovaniemen kirkko on mahdollista tavoittaa katseella eri puolilta ympäröivästä vaaramaisemasta. Näemmekö kirkon ja kotiseurakuntamme elämämme eri vaiheissa?

Minut tutustutti kirkkoon seurakunnan lapsityö. Sitä kautta löytyi turvallinen näköala uskoon ja Jumalaan. Kirkonmenoja muistan seuranneeni jo varhain isäni polvella istuen, välillä minua piti nostaa, että näin sinne eteen saakka, ja isä nosti tukevasti käsiensä varaan.

Nuorena minut veti mukaan seurakunnan nuorisotyö. Rippikoulun isosena olin useana kesänä. Seurakuntanuorten retkellä muistan olleeni Rovaniemen seurakunnassa jo vuonna 1981. Mieleen jäi Rovaniemen kirkon fresko ja se, kuinka me nuoret avustimme kolehdin keruussa. Silloin en voinut arvata, että olisin Rovaniemen kirkossa pappina 14. vuoden kuluttua.

Pastori Pentti Tepsa, 
ehdolla Rovaniemen seurakunnan kirkkoherranvaalissa.



lauantai 24. marraskuuta 2012

Kirkkoherranvaali on taas nostanut esille keskustelun pappeudesta


Kirkkoherran virka on kirkkohistoriallisesti ja kirkko-opillisesti oikeastaan piispan sijaisen eli vikaarin virka paikallisessa seurakunnassa. Se on seurakunnan kaitsijan eli paimenen virka.

Vanhan testamentin uhripappeus lakkaa Kristuksessa hänen täydellisen uhrinsa myötä. Kristus on siis ainoa ylipappi. Kirkon pappeus on palveluviran pappeutta, papit ovat siis apostolisen perinteen mukaan Sanan ja sakramenttien palvelijoita. Kristuksessa kaikki kansalliset, yhteiskunnalliset ja sukupuolirajat murtuvat, siksi kirkkomme hyväksyy myös naisen papiksi. (Gal. 3:28, Kol. 3:11)




UT kuvaa myös uuden liiton seurakuntajärjestyksen ja kirkon virkojen muotoutumisen alkutaivalta. Kristus valitsi ja lähetti apostolit. Hän valtuutti apostolit toimimaan puolestaan ja sijastaan (2 Kor. 5:20). Tähän perustuu "palveluviran pappeus" (lat. sacerdotium ministeriale). Apostolin virka loppui apostolien kuoltua, mutta siitä nousevat kaikki kirkon virat.

Jo UT:n ajan kuluessa kirkollinen palveluvirka kehittyi kolminaiseksi: piispa (epískopos), vanhin (presbýteros) ja diakoni (diákonos). Lähinnä jumalanpalvelusta johtavan vanhimman eli presbyteerin virasta kehkeytyi papin virka.

Esimerkiksi englannin priest ja saksan Priester palautuvat kreikan presbyteros sanaan. Nimitystä pappi ( hiereús, sacerdos) alettiin kirkossa taas käyttää toisen vuosisadan lopulla. Samaan tapaan kuin VT käyttää myös UT termiä paimen(kr. poimén; lat. pastor) viitatessaan hengelliseen kaitsemisen tehtävään. Evankeliumien tallentamissa puheissa myös Jeesus itse sanoo olevansa Hyvä Paimen. (Joh. 10:11)

Pastorin virkaan kirkon vihkimyksessä lähetetyille löytyy turvallisesti kannustava kehotus: "Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. (1 Piet. 5:2-3)"

Pastori Pentti Tepsa

perjantai 23. marraskuuta 2012

Seurakunnan työn perusta on levossa ja rauhassa


Lomamatkallamme Kyproksella tutustuin paikalliseen roomalaiskatoliseen pappiin. John oli arabi ja kotoisin Betlehemistä. Raamatun maiden ja kielten harrastajana löysin hänen kanssaan paljon keskusteltavaa. John myös osoitti raamatullista ja itämaista vieraanvaraisuutta tarjoten minulle lammaspaisti-illallisen hyvin orintaaliseen tapaan.

Isä John (Johannes) osoittautui vahvaksi rukouksen mieheksi. Olen usein kokenut, että roomalaiskatolisilla ystävilläni on vahva rukoushiljaisuuden perinne, vahva spiritualiteetti. John tunsi jonkin verran luterilaisia ja kehui puolestaan: "You lutherans, you are so good in organizing things". Hän oli huomannut, että luterilaiset kirkot olivat hyvin järjestäytyneitä. Itse Lutheria hän piti hyvänä roomalaiskatolisena teologina.

Onneksi John ei ollut lujasti organisoitunut. Hän oli rukouksen ja läsnäolon mies, minuakin varten. Vaikka luterilaiset seurakuntamme usein kukoistavat organisaatioina ja niissä on hyvin järjestäytynyttä toimintaa, jään usein miettimään sisältöä. Onko meillä aikaa miettiä, keskustella yhdessä ja olla läsnä toisillemme? Onko monitouhuisuus jyrännyt alleen rukoushiljaisuuden?

Maailmamme muuttuessa entistä kiireisemmäksi ajattelen, että kirkon työssä on uskollisesti lähdettävä liikkeelle levosta ja rauhasta käsin. Sitä on hiljaisuuden perinne.



Pastori Pentti Tepsa

torstai 15. marraskuuta 2012

Miksi olen ehdolla Rovaniemen seurakunnan kirkkoherran vaalissa?


Rovaniemi on ympäristöltään jylhän kaunis, lappilainen kaupunki. Rovaniemen seurakunta on alueeltaan laaja ja jäsenmäärältään lukeutuu Suomen suurimpiin. Minulla on ollut ilo toimia rovaniemiläisten pappina 17 vuotta. Siksi en epäröinyt lähteä mukaan vaaliin, kun sitä ehdotettiin. Kiitän kannattajiani jo nyt tähänastisesta vahvasta tuesta.

Haluan olla kehittämässä Rovaniemen seurakuntaa työyhteisönä ja luterilaisena seurakuntana. Erityisen tärkeänä seurakunnan kehittämisessä pidän seuraavia asioita:
1. Tehokas tiedottaminen toiminnasta ja tilaisuuksista, jotta seurakunta nousee esiin informaatiotulvasta.
2. Seurakuntalaisten ystävällinen kohtaaminen, johon kuuluu osallisuuden korostaminen.
3. Hyvän työilmapiirin luominen, jotta se säteilisi laajemmallekin ja houkuttelisi seurakuntalaisia osallistumaan.

Pastori Pentti Tepsa