Rovaniemi on ympäristöltään jylhän kaunis, lappilainen kaupunki. Rovaniemen seurakunta on alueeltaan laaja ja jäsenmäärältään lukeutuu Suomen suurimpiin. Minulla on ollut ilo toimia rovaniemiläisten pappina 17 vuotta. Siksi en epäröinyt lähteä mukaan vaaliin, kun sitä ehdotettiin. Kiitän kannattajiani jo nyt tähänastisesta vahvasta tuesta.
Haluan olla kehittämässä Rovaniemen seurakuntaa työyhteisönä ja luterilaisena seurakuntana. Erityisen tärkeänä seurakunnan kehittämisessä pidän seuraavia asioita:
1. Tehokas tiedottaminen toiminnasta ja tilaisuuksista, jotta seurakunta nousee esiin informaatiotulvasta.
2. Seurakuntalaisten ystävällinen kohtaaminen, johon kuuluu osallisuuden korostaminen.
3. Hyvän työilmapiirin luominen, jotta se säteilisi laajemmallekin ja houkuttelisi seurakuntalaisia osallistumaan.
Pastori Pentti Tepsa
Seurakunnan opetuksen on rakennettava yhteistä uskoa
VastaaPoistaItselleni erityisesti raamatuntutkimus on osoittanut suvaitsevaisuuden välttämättömyyden myös kirkossa. Raamatun tekstit käyvät keskenään vuoropuhelua, joukossa on jopa kirjoja, jotka perustelevat sanomaansa toisilleen vastakkaisista näkökulmista. Tämän pitäisi rohkaista kunnioittavaan dialogiin myös Jumalan Sanaan sitoutuneessa luterilaisessa kirkossamme. Sanotaanhan: ”Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”
Aivan yhtä välttämätöntä kuin suvaitsevaisuus on myös rajojen kunnioittaminen. Kirkko on määritellyt opilleen jonkinlaiset kulmakivat. Kirkko on ”katto” seurakunnille ja erilaisille yhdistyksille. Tämän ”katon” alle voi hengellinen liike kuitenkin etsiytyä vain, jos sen omat rajat ovat sopusoinnussa kirkon asettamien rajojen kanssa. Tässäkin mielessä "sopu sijaa antaa".
Kirkkoon voi kuulua, vaikka oma usko ei yltäisikään joka asiassa kirkon opin tasalle, monesti yksilön usko pakostakin vain lähestyy kirkon uskoa. Siksi sanotaankin: ”Älä katso minun heikkouttani, vaan katso kirkkosi uskoa.” Tässä jäsenten välillä tarvitaan ymmärrystä ja kunnioitusta. Voidakseen säilyttää identiteettinsä seurakunnan on julistettava ja opetettava niin, että sen jäsenet tuntevat yhteisen uskon ja voivat siihen tunnustautua. Pelastava yhteys Kristukseen on myös yhteyttä evankeliumiin, sakramentteihin ja niitä jakavaan kirkkoon.
On luonnollista, että kirkollisilla herätysliikkeillä ja yhdistyksillä on omia korostuksia ja oma historiallinen taustansa. Yksittäinen järjestö ei voi kuitenkaan pysyvästi opettaa uskon perusasioista eri tavalla kuin kirkko ja silti olettaa pysyvänsä luonnollisena kirkon osana. Sen rajat eivät voi olla loputtomasti ristiriidassa äitikirkon kanssa.
Kirkkoherranvaalissa valitaan paimen, joka huolehtii opetuksesta seurakunnassa. On tärkeää, että seurakunnan esimies tuntee luterilaisen kirkkomme uskon ja on siihen sitoutunut.
Pastori Pentti Tepsa,
ehdolla Rovaniemen seurakunnan
kirkkoherranvaalissa