Arki vielä sujuu, mutta miksi ihmeessä vietämme juhlaa?

Tammikuussa Lapin talven valo hellii silmiä. Aurinko tulee  esiin horisontin takaa valaisemaan kuurottuneita metsiä. Pian päivä pitenee ja kevättalven paiste alkaa leiskua lumihangilla. Pimeässä vuodenajassa on se etu, että on voinut vetäytyä enemmän omaan lepoonsa. Lepäähän se luontokin talven sylissä.

Olen mieltynyt arkeen, tavallisiin asioihin kätkeytyy ilo. Työnteko ja kodin askareet voivat olla kuin hiljaista jumalanpalvelusta. Perheen yhteiset ateriahetket painuvat muistoihin ja tulevat mieleen silloinkin, kun lapset ovat jo maailmalla. Yöpuulle asettuminen ja yhteinen herääminen ovat kuin arjen pyhiä toimituksia. Vanhastaan niihin onkin liittynyt rukous: iltarukous ja aamuhiljentyminen.

Juhla katkaisee arjen ja usein valmistelee siirtymistä hiukan muuttuneeseen elämänmenoon. Viikkorytmissä lepopäivän kautta siirrymme seuraavaan työviikkoon. Kastejuhlan, konfirmaation, häiden ja hautajaisten kautta siirrymme uuteen elämänvaiheeseen. Iloiset tai surulliset erityistilanteet, yhteiset juhlat jäävät muistoihin ja liittävät elämäntarinoita toisiinsa. Suvut tulevat yhteen ja nivoutuvat toisiin sukuihin.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa pienen kylän hääjuhlassa. Kaanan häissä Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa Johanneksen evankeliumin mukaan (Joh. 2: 1–11). Johanneksen evankeliumikirjassa kerrotaan kaikkiaan seitsemästä tunnusteosta, joilla Jeesus osoitti olevansa ihmisyytensä lisäksi messias ja Jumala.

Jeesuksen kotiseudulla pohjoisessa Israelissa häitä vietettiin viikon kolmantena päivänä eli tiistaina. Hääpäivä on tiistai myös nykyajan juutalaisuudessa. Tämä päivä pääteltiin parhaaksi hääjuhlalle, sillä luomiskertomuksessa sanotaan hepreaksi ainoastaan kolmannen päivän kohdalla kaksi kertaa: ”ki tov”  eli ”niin oli hyvä” (1. Moos. 1).

Herramme Kristuksen ensimmäinen tunnusteko, veden muuttaminen viiniksi hääjuhlassa, muistuttaa meitä siitä, että Jumala on kanssamme kaikissa elämämme vaiheissa. Hän on läsnä ilossamme ja surussamme. Viini hääjuhlassa oli ilon ja runsauden vertauskuva. Juhlahetki edeltää usein elämänmuutosta, johon voimme lähteä luottavaisin mielin, Herran siunaukseen ja varjelukseen uskoen.

Pastori Pentti Tepsa

Kasteesta

KASTE KANNATTAA

Synnyin perunannoston aikaan syksyllä 1964, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Jaakko niminen pappi kastoi minut vanhempieni viisilapsisen perheen nuorimman. Sain toisen nimeni Jaakon kastepappini mukaan. Vaikka en osannut mitään vanhemmiltani erikseen pyytää, saatoin itkullani ja hymylläni kuitenkin kertoa heille, että tarvitsin turvallisuutta, rakkautta ja ravintoa.

Olen paljosta vanhemmilleni kiitollisuudenvelassa. Erityisen kiitollinen olen elämäni ja iankaikkisuuteni kannalta suurimmasta lahjasta: kasteesta. Vanhempieni pyytämänä ja kirkon valtuuttamana pappi kävi Raamatun kehotuksen mukaisesti ( Matt. 28: 18-20 ) kodissamme kastamassa minut. Minut liitettiin Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Olin kummin sylissä, mutta samalla pääsin erityisellä tavalla Taivaan Isän maailmankaikkeuden turvallisimpaan syliin.     

Vanhempani opettivat minulle Jumalan tuntemista, samoin he opettivat minulle äidinkieltään kysymättä minulta suostumusta. Pienellä pakolla minulle yritettiin myös opettaa hyviä tapoja, työntekoa ja jopa kirjaviisautta. Tässä vanhempani noudattivat Raamatun kehotusta, kuten kasteenikin osalta, sillä Raamattu korostaa vanhempien kasvatustehtävää. 

Äitini ja isäni ovat jo tallella siellä, voin kiittää heistä enää hiljaisessa rukouksessa. Vaikka minut siis kasvatettiin kysymättä minulta suostumusta, olen aikuisena saanut valita, käynyt kaukanakin, mutta riemuiten voinut palata vanhempieni uskoon. 

Kaste on Jumalan teko, joka ei häviä tai turmellu. Minun omat tekoni ovat heikkoja ja uskonikin on ajoittain melko vajavainen. Kasteen liittoon saan kuitenkin joka päivä palata. Jumala uudestisynnyttää kasteessa ja tähän Hengen "luomukseen" voi aina palata parannuksen kautta. Kaste on Raamatun mukaan tehtävä vain kerran, mutta rippi ja kirkkomme toinen sakramentti eli ehtoollinen ovat tarjolla ja käytettävissä jatkuvasti. Koko uskonelämämme on Pyhän Hengen hoidossa Sanan ja sakramenttien välityksellä.

Pastori Pentti Tepsa