Pimeäänkin voi turtua. Kun kaamos katkesi ja Lapin taivaalle ilmestyi aurinko, sen kirkkaus tuntui aluksi oudolta. Häikäisy ja huikaistus vaihtuivat sitten iloon. Olemme siirtymässä kevättalven riemuihin vaaroilla, metsissä ja pilkkijäillä. Tuntuupa päivän piteneminen hyvältä myös pirtin pöydän ääressä.
Kynttilänpäivä katkaisee meillä talven. Viimeistään nyt käännämme katseemme kohti valoa. Evankeliumit puhuvat Jeesuksesta maailman valona ja Jumalan kirkkauden säteilynä. Vanha Simeon kiittää seuraavin sanoin:
"Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille." (Luuk. 2:29-32)
Ei Vapahtajan tunteminen ole itsestäänselvyys. Moni kertoo vasta syvimmän pimeytensä keskellä nöyrtyneensä rukoilemaan: "Jeesus, jos olet olemassa, niin auta minua." Tätä rehellisesti lausuttua rukousta onkin usein seurannut ihme -Herra on puuttunut asioiden kulkuun. Myös onnettomien tapahtumien jälkeen on voinut löytyä rauha. Herra ilmaisee itsensä ja jumalallisen voimansa, jos ihminen sitä pyytää ja haluaa. Monet meistä ovat kuitenkin niin tottuneita pimeään, että eivät enää usko valon todellisuuteen. Silti Jumalan uutta luova voima on totta.
Uskomme, että koko elämämme on Jumalan kädessä, niin myös terveytemme ja sairautemme. Tätä pohtiessani muistelin sanontaa: "Terveellä on monia toiveita, sairaalla vain yksi -että olisi terve." Usko Jumalaan voi olla suuri apu kivun keskellä, mutta se ei kuitenkaan ole automaatti. Me voimme pyytää Herralta, mutta emme voi vaatia. Taivaan Isän aikataulut ovat iankaikkisia pääteasemia varten, täällä ajassa ne jäävät arvoituksiksi. Jumalan vastauksia olen saanut ainakin kolmenlaisia: kyllä, ei ja odota.
Elämän kovissa paikoissa suomalaiset rukoilevat paljon, moni kokee myös saavansa vastauksia. Niistä on silti tapana puhua vain vähän. Miksiköhän? Itsekin huomaan arkailevani, vaikka monia käytännöllisiäkin asioita olen kokenut Jumalan ratkaisseen. Olisi hyvä muistella ainakin itselleen ja vaikkapa lapsilleen. Raamattu suoranaisesti kehottaa meitä siihen.
"Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa! Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan. Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa, te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut. Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin." (Ps. 105:3-7)
