Raskas päivä ristiriitaisine uutisineen oli päättymässä. City-marketin hyllyjen välissä kävelin ohi venäläisen perheen, jonka ehkä 5-vuotias tytär oli saanut marketista aarteen kärryyn. Se oli vauvanukke vaaleanpinkissä, pehmeässä kopassaan. Tyttö ojenteli käsiään hoivaavasti kohti tuota ihastusta. Hellyyden kupla oli aistittavissa: koettu turva ja huolenpito sai hänet itse kokemallaan tavalla paijaamaan nukkea. Heräsin vasta, kun kärryjen keikahdus melkein pudotti nuken ja perheen isä komensi tyttöä: "осторожнo" (ostorozhno, varovasti). Ihmisen onnessa ja hyvässä olossa on lopultakin kysymys niin pienestä, tai oikeastaan isosta.
Menetämme ratkaisevasti elämämme edellytyksiä, jos turvallisuuden ja välittämisen kehä ympäriltämme tai kokemus siitä uupuu. Lapsi kasvaa tuon kuplan avulla terveeksi aikuiseksi. Aikuinenkin jaksaa päivästä toiseen, jos hän uskoo jakavansa tuon kehän. Elämän toivo rakentuu siitä, että näemme läheistemme rakastavan meitä ja yhteisömme pitävän meistä huolta. Ihminen myös mielellään siirtää tuota kokemustaan eteenpäin pitäen vastavuoroisesti huolta muista. (Mark. 12:31 )
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Kylläpäs kirjoitat viisaasti.
VastaaPoista"Elämän toivo rakentuu siitä, että näemme läheistemme rakastavan meitä ja yhteisömme pitävän meistä huolta." Tuo "yhteisön pitävän huolta" puoli on minuun ainakin iskenyt todella syvältä. Siis se, että huomaa että kansamme johtajat eivät välitä mistään mitään. Ei ole enää Suomen rajaa. Vitsit, kun sanoitit tuon niin hyvin.