Raha ratkaisee, mutta ratkaiseeko se kuitenkaan tärkeimpiä asioita?

 

Raha ratkaisee, 

mutta ratkaiseeko se kuitenkaan tärkeimpiä asioita?

Kukapa ei olisi silloin tällöin ollut pienessä rahapulassa. Jotkut nostavat itsensä niukkuudesta väsymättömällä työllä ja säästeliäisyydellä. Joillekin pitkäaikainen köyhyys tuntuu painajaismaiselta kohtalolta, jota ei muuta mikään. Vanhempieni sukupolvi opetteli erityisesti sotien aikana ja sen jälkeen pakostakin selviämään pihistellen. Nälkäkin oli tuttu vieras. Suuriakin maatiloja joutui pakkohuutokauppaan lähes huonon onnen oikusta, ja perheitä joutui mieron tielle. Tänään elämme hyvinvoinnin keskellä, mutta edelleen kurjuutta silti löytyy.

Rikaskaan ei elä ikuisesti. Siitä muistuttaa Raamatun psalmi 49. Elämä itse on arvokkaampaa kuin raha ja omaisuus, sillä aikaa ei ihminen voi ostaa yhtään enempää. Siksi jokainen hetki elämää on mittaamattoman arvokasta. Tästä lähtökohdasta huolimatta monia tärkeitä ratkaisuja tehdään pelkästään taloudellisin perustein. Laskelmoidaan, mitä viivan alle jää? Syrjään jäävät rakkaus, ystävät tai vaikkapa haaveet elämäntehtävästä.

Raha ja omaisuus ei todellakaan voi olla elämän arvokkain asia. Jotakin muuta on oltava. ”Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.” (Ps. 49:8-10) 

Kirkkoa ja kristillistä uskoa on ajoittain syytetty siitä, että köyhiä opetetaan vain tyytymään osaansa ja rikkaiden annetaan rypeä rahoissaan. On totta, että eräissä hurskausliikkeissä on haluttu seurata Kristuksen köyhyyttä, pidetty sitä esikuvallisena. Toisaalta jo antiikin ajoista lähtien tiedetään upporikkaiden luovuttaneen omaisuuttaan kirkolliseen hyväntekeväisyyteen käännyttyään kristilliseen uskoon. On tärkeää ymmärtää, että henkilökohtainen vauraus on Jumalan lahjaa, se on tarkoitettu käytettäväksi niiden hyväksi, jotka tarvitsevat apua.

 

Isäni toisti usein savotoilla kuultua sananpartta: ”Mikä on kristinuskon ja kommunismin ero? Kommunismissa sanotaan: mikä on sinun on myös minun. Kristitty sanoo: mikä on minun on myös sinun.” Ero vaikuttaa hiuksenhienolta, mutta on aivan ratkaiseva. Marxilainen ajattelu on erehtynyt väärällä tavalla tuijottamaan pelkästään taloudellisiin kysymyksiin ja taloudellisen hyvän jaon tarkasteluun. Rikkailta on otettu väkisin. Siksi reaalisosialismin kokeilut ovat olleet ankeita. Silti pohjoismaisenkin hyvinvointiyhteiskunnan perustan hyväksi on tehty työtä sekä kristillisten arvojen että vasemmistolaisten ja oikeistolaisten ajatusten pohjalta. En ajattele vääränlaista suhdetta mammonaan poliittisena kysymyksenä, vaan syvempänä hengellisenä vinoutumana. Raha ei saisi tulla Jumalan korvikkeeksi.

Elämämme kallein asia on oppia tuntemaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena vapahtajana ja pelastajana. Jeesukseen uskoen opimme tuntemaan Taivaan Isän, joka antaa syntimme anteeksi Jeesuksen ristin uhrin tähden ja kutsuu meitä iankaikkiseen kotiin, taivaan kotiin. Tällä ajallisella taipaleellamme me saamme johdattajaksi, puolustajaksi ja lohduttajaksi Pyhän Hengen. Hän pyhittää elämämme niin, että se saa uuden suunnan. Elämämme todellinen aarre on kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

Kun jäiset kahleet murtuvat ja vedet saavat virrata vapaina.

Kemijärven läpi virtaava Kemijoki on pääosin vapautunut jäistä, vain yksittäisiä jäälauttoja huilailee virran uomassa. Vietämme helluntaita täällä Kemijärvellä suurten vesien keskellä.

Myös evankeliumissa (Joh. 7:37-39) Jeesus puhuu Jerusalemin temppelialueelle kokoontuneille kuulijoilleen vedestä, tällä kertaa tosin elävästä vedestä, virtaavasta lähdevedestä, jolla on hyvä sammuttaa janonsa. Raamattu tuntee hyvin myös veden tuhoavan voiman myrskyjen ja tuhotulvien yhteydessä. Nyt lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä Jerusalemin temppelissä kuitenkin juhlittiin sitä erämaavaelluksen janojuomaa, jota Mooses Jumalan ohjeen mukaisesti löi sauvallaan kalliosta. Vertauskuvallisesti Siiloan altaan lähdevettä kannettiin kultaisessa astiassa temppeliin.

Jeesus ottaa puheensa lähtökohdaksi tuon veteen liittyvän juhlaperinteen ja kutsuu ihmisiä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Näin hän sanoi ääneen sen, mitä hänet kohdanneet ihmiset olivat itsekin todenneet. Herra Jeesus oli opettanut ja parantanut ihmisiä niin, että kukin oli saanut avun hätäänsä. Tämä Vapahtajan sana kuuluu myös meille. Jos tarvitset apua, tule Jeesuksen luokse. Hän sanoo: ” Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:38)

Kun sinä lähetät henkesi, se luo uutta elämää. ( Ps. 104: 30 ) Lukiessamme Raamattua on Pyhä Henki mukana jo alussa. Luomiskertomuksessa kuvataan, kuinka Jumalan henki liikkui vetten päällä. Tähän uutta luovaan Henkeen on helppo eläytyä juuri helluntaina keskellä itäisen Lapin maisemia: Kaikki ympärillä herää eloon kevään lämmössä ja auringon valossa. Maisema alkaa kukkia ja vihertyä.

Pyhän Hengen tehtävä on saada sisimpämme kukoistamaan ja tuottamaan hengellistä hedelmää. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ( Gal. 5: 22-23 ) Henki myös varustaa meidät moninaisilla armolahjoillaan, joilla Hän hoitaa paitsi omaa sieluamme myös seurakuntaa ja koko kirkkoa.

Jumalan Pyhä Henki toimii meissä ja saa sijaa meissä luetun ja saarnatun Jumalan sanan eli Raamatun välityksellä sekä pyhien sakramenttien kasteen ja ehtoollisen kautta. Kastamisen ja ehtoollisen vieton yhteydessä on erityinen "epikleesirukous", jossa pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään uskovien sydämet. Hän ei ole jokin kasvoton voima, vaan persoona, kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä.

Kemijärven kirkkoherra Pentti Tepsa