Gazan sodasta ja mahdollisesta rauhasta Lähi-idässä

Egypti valloitti Gazan mandaattihallinnolta vuoden1948 sodassa ja menetti sen vuoden 1967 sodassa Israelille. Tuolloin juutalaisvaltio kävi puolustussotaa useita maahan hyökänneitä arabivaltioita vastaan. Israel vetäytyi Gazasta v. 2005, mutta se ei saanut rauhaa vastineeksi. Alkoivat jatkuvat ohjushyökkäykset ja terrori-iskut Israelin siviilikohteisiin. 

Tilanne kärjistyi 7.10.23 Gazasta tulleiden terroristien iskuihin, jossa kidutettiin, raiskattiin ja tapettiin yli 1200 israelilaista siviiliä ja vietiin satoja panttivangeiksi Gazan tunneleihin. Nyt Gazan maaoperaation jälkeen Hamasin valta ei enää jatku. Sitä kokeiltiin 20 vuotta. Mitä pitäisi tehdä? Ainakin Gazan siviilien kärsimyksen on loputtava. Viimeisetkin Hamasin panttivangit on saatava vapaiksi tai ainakin vainajat takaisin Israeliin. Harkittavissa oleva mahdollisuus voisi olla alueen osittainen palautus Egyptille. Tosin Egypti, joka itsekin yrittää nujertaa jihadistit, ei välttämättä halua Gazan terroristeja omaan maahansa.

Palestiinalaishallinnon (PA) valtaan palauttaminen ei ehkä onnistu Abbasin heikon suosion, putinismin ja korruption vuoksi. Palestiinan kriisi on myös niin iso bisnes avustusorganisaatioille ja jihadistisille järjestöille, että en usko rauhan olevan nopeasti mahdollista. Rauha ei alueelle myöskään tule, vaikka jokainen juutalainen poistettaisiin Lähi-idästä, sillä Egypti, Syyria, Irak ja Iran ovat itsessään käymistilassa olevia valtiomuodostelmia. Näissä maissa horjutaan sodan partaalla, eikä demokratiaa tai ihmisoikeuksia länsimaisessa mielessä ole. Kehittynyt Israel voisi paremminkin Abrahamin sopimuksen kaltaisten järjestelyjen kautta olla alueen kehityksen moottori.

Kahden valtion mallia voisi Palestiinalle ja Israelille tarjota, mutta toki myös Syyrialle, Irakille ja Iranille. Syyriaan pitäisi saada rinnakkainen suojavaltio ei-sunnalaiselle väestölle: kristityille, kurdeille, druuseille ja alaviiteille, joita Syyrian uuden hallinnon puitteissa surmataan. Iranin ja Irakin alueelle erityisesti pitäisi saada kurdivaltio, sen ovat länsimaat velkaa kurdeille ISIS:n kukistamisesta.

Hyvinvoinnin, kehityksen ja rauhan esteenä on lopultakin alueen raju väestönkasvu, joka johtuu islamista sekä tietoisesta poliittisesta pyrkimyksestä korkeaan syntyvyyteen. Islamin moniavioisuuden ja konservatiivisemmaksi muuttuneen islamin myötä naisen edelleen heikentyvä asema lisää väestönkasvua ja lisää kurjuutta. Kun itse opiskelin arabiaa 80-luvulla, oli arabimaissa noin 300 miljoonaa asukasta. Nyt ollaan jo pahasti yli 400 miljoonan. Egyptin väkiluku ylitti 100 miljoonaa äskettäin. Kaikki ekologisen kestävyyden rajat on ylitetty.

Valitettavasti kysymys on myös sivilisaatioiden konfliktista: Pohjimmiltaan islamilainen maailma on sotatilassa lännen kanssa. Tämä sanotaan suoraan myös Euroopassa sijaitsevissa moskeijoissa. Toisaalta Lähi-idän pelipöytä on osa globaalia suurvaltojen pelikenttää. Hämmentäjiä riittää.

Gazan Hamas on Putinin Venäjän liittolaisia kuten myös Palestiinalaishallinnon Mahmud Abbas, joka juhli voitonpäivää viime toukokuussa Putinin kanssa. Hamasin ja Iranin offensiivi Israelia vastaan, joka alkoi 7.10.23 iskuilla, on luultavasti yhteydessä Putinin hyökkäyssotaan Ukrainassa. Sillä oli osaltaan tarkoitus sekoittaa lännen rivit ja nostaa öljyn hintaa. Meillä lännessä on käynnissä propagandasota, jota muun muassa Iran-lobby eurooppalaisen vasemmiston kanssa rummuttaa ja joka sataa Putinin laariin, koska se jakaa lännen rivit: Ranska, Saksa ja USA ovat eri linjoilla. Öljyn hinnannousu taas hyödyttää Putinin sotakassaa.

Propagandasodassa myös kristillistä siionismia eli evankelisten kristittyjen Israel-sympatiaa on syytetty sokeudesta maallisen Israelin valtion politiikkaa kohtaan. Politiikan ja uskonnon kytkös onkin kieltämättä vaarallinen. Kristillinen siionismi on mielestäni kuitenkin propagandistinen käsite. Vahvasti asenteelliset tutkijat pyrkivät muodostamaan jonkinlaisen olkiukon raamatullisesta rakkaudesta Israelin maahan ja juutalaisiin, jota sitten opponoidaan ja irvistellään. Juutalaisten yhteyttä maahan vähätellään ja muslimien oikeuksia alueeseen korostetaan. Näin käy kun tutkimus korvautuu asenteella ja aktivismilla. Samalla kieltäydytään näkemästä islamistinen, vasemmistolainen ja äärioikeistolainen antisemitismi poliittisuskonnollisena vaikuttimena. Pohjimmiltaan Israelin olemassaolon oikeutuksen kiistäminen on islamistista teologiaa, jonka mukaan alueella on oltava islamistinen valta ja hallinto.

Informaatiosota Israelia vastaan on kiihtynyt ja asiat esitetään valitettavan yksipuolisesti, jopa tosiasioiden vastaisesti. Juutalaisten turvallisuus jopa länsimaissa on heikentynyt: Ääri-islamistiset ja kristityt antisemitistit kohtaavat toisensa yhä useammin. On syntynyt myös epähistoriallista länsimaista teologiaa, jonka mukaan juutalainen valtio ei kuuluisi ollenkaan Pyhälle maalle. Tämä on hyvin vanhaa antisemitismin juurta. Historia valitettavasti toistaa itseään.

Pentti Tepsa

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja eri mieltä olemisen taito. Mietteitä vaaleista.

Vaalikuume on kohonnut myös Kemijärvellä. Nettiä ja lehtien palstoja seuratessa havaitsee  myös ylikuumenemisen merkkejä: tarpeetonta nälvimistä ja henkilökohtaisuuksiin menoa esiintyy. Demokratia edellyttää oikeutta olla eri mieltä ja mielipiteen ilmaisemisen vapautta. Pääosin Kemijärven ja Lapin alueen vaalit ovat kuitenkin pysyneet asiallisina.

Minulle ehdolla olo on mahdollistanut näköalapaikan vaalien valmisteluun ja ja taustaryhmien työhön. Tämän perusteella voin vain ihastella naisten ja miesten ahkeruutta suomalaisten poliittisten järjestöjen parissa. Minut veti ehdolle pumppuvoimaloiden vastustaminen. Pidän ympäristön ja Kemijärven suojelua myös Kemijärven kaupungin elinvoimaisuudelle tärkeänä. Hiukan kirkonmiehenä arkailin aluksi ehdokkuuttani, mutta sain paljon myönteistä palautetta. Näissä vaaleissa on Suomessa mukana 120 pappia ja kymmenisen kirkkoherraa.

Olen ehdolla sitoutumattomana perussuomalaisissa, mutta toki keskustelen myös muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Myös eri taustaryhmissä ja vaikuttajissa on paljon tuttuja. Suomessa tehdään paljon vapaaehtoistyötä kansanvallan puolesta. Kokoonnutaan palavereihin, laaditaan esitteitä, jaetaan mainoksia ja päivystetään makkarakojuilla. Politiikassa tarvitaan myös kädentaitoja, kykyä keskustella ja paljon sydämen sivistystä.

Asioista päättäminen myös kaupungin tasolla perustuu taustatyöhön, päätösten esittelyyn ja eri näkökannoista keskusteluun. Parhaassa tapauksessa ollaan rakentavasti eri mieltä ja sitten äänestää ”rätkäytetään”. Pöytäkirjoihin voi jättää vielä lausuman eriävästä kannasta. Käytännön toimien edistyminen vaatii yksituumaista ja päättäväistä toteuttamista, mutta yksimielistä valmistelua se ei vaadi. Päinvastoin moni päätös edellyttää syvällisen keskustelun — rakentavan erimielisyyden.

Pentti Tepsa

 

Kuntavaalit Kemijärven kaupungissa - elinvoimainen ja turvallinen Kemijärvi

 

Olen ehdolla kevään 2025 kuntavaalissa Kemijärven kaupungissa, sit. PS 23.

Kemijärvellä tulee toimia yhdessä lähimmäisten, luonnon ja perusarvojen puolesta. Vaikka jokaisen ihmisen yksilölliset vapaudet ovat tärkeitä, on syytä herätä vaalimaan myös yhteistä hyvää, niin että kaikilla Kemijärven asukkailla on hyvä elää ja asua kaupungissamme nyt ja tulevaisuudessa.

Tänä vuonna minulla tulee täyteen kolmekymmentä vuotta papin uraa. Evankelis-luterilainen kirkko ja seurakuntatyö ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Kirkon palveluksessa olen saanut olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa. Kristillinen usko on minulle voimavara.

Olen aina seurannut tiiviisti yhteiskunnallista keskustelua. Historian harrastajana tutkin mielelläni myös asioiden taustoja. Menneestä voidaan oppia, vaikka tulevaisuus heittääkin eteemme kierteellä uudenlaisia haasteita. Pysyvintä näyttävät olevan ihmiseen ja elämässä pärjäämiseen liittyvät kysymykset. 

Kuntapolitiikka on numeroita, talousarvioita, ennusteita ja hankalia päätöksiä. Ihmisten hyvinvoinnin vuoksi myös numeroissa pitää olla vastuullinen. Lukujen ympärillä elää paljon tulkintaa ja inhimillistä päättelyä. On tärkeää muistaa kysyä mitä, miksi ja miten.

Ihmisen elämä on ainutkertainen matka yhdessä. Lähimmäisyys ja yhteinen hyvä edellyttävät perusarvoista kumpuavaa ajattelua.

Yksi kimmokkeeni lähteä mukaan vaaleihin oli Kemijärven vesistön ja rantojen suojelu. Suunnitellut pumppuvoimalat uhkaavat Kemijärven maisemia ja elinympäristöä. Näen paikallisella luontoympäristöllä kasvavan arvon seudun ihmisille ja elinvoimalle. 

Meidän on herättävä huomaamaan, miten ainutkertaisessa ympäristössä elämme. Sitä kannattaa kehittää suojellen.

Näistä syistä olen ehdokkaansa vuoden 2025 kuntavaaleissa.

Tärkeitä teemoja kaupungin kehittämisessä: 

Kaupunginvaltuutettu on kunnan luottamushenkilönä ja päättäjänä paljon vartijana. Kysymys on tietenkin asioista huolehtimisesta yhteistyössä muiden valtuutettujen kanssa samalla tukien operatiivista henkilöstöä vastuidensa hoitamisessa. Luottamus on suomen kielessä arvokas sana.

Mielestäni on tärkeää, että alueen vedet ja metsät sekä luonnonvarat säilyvät seudun asukkaiden omassa hoidossa ja päätösvallassa. Tietenkin myös uudet asukkaat, yrittäjät ja kesämökkeilijät ovat erittäin tervetulleita. Vesien, pohjavesien, maaperän tai muun niin sanotun luonnollisen monopolin päätyminen ylikansallisten markkinavoimien omistukseen ei ole tervettä. Muuten kannatan yksityistä omistusta ja markkinataloutta, kunhan luonnollisilta monopoleilta vältytään.

Kaupunki rakentaa parhaiten tulevaisuuttaan huolehtimalla hyvin lasten ja nuorten asioista. Varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen turvallisuus ja laatu on ensiarvoisen tärkeää. Tämän lisäksi on hyvä huomata, että kasvava vanhusten määrä edellyttää uudenlaista näkemystä. Moni asia on pohdittava ikäihmisten näkökulmasta. Kaikki me vanhenemme ja odotamme hyvää myös elämän ruuhkavuosien jälkeen. Vanhukset ovat yhteisömme voimavara, meille rakkaita ja tärkeitä.

Pentti Tepsa

Eikö elämä ole tarkoitettu hyväksi? Pitääkö huonoja juttuja vain sietää?

Sekä yksityiselämän että työelämän ihmissuhteissa on toisinaan auttanut ajatus, että ei huonoja asioita ihmissuhteissa tarvitsekaan jaksaa. Koska jokainen ihminen ansaitsee ihmisenä rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää, on näihin perusasetuksiin  palattava aina. Tämä sääntö koskee myös minua. Myös minä olen arjessa ansainnut rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää. Toki kärsivällisyyden hyvettä voi harjoitella, mutta se ei saa muuttua perusoletukseksi. Sietäminen ja venyminen ei voi olla pääsääntö.

Ikäviin ilmiöihin voi puutttua sanallisesti kertomalla, miksi jokin asia ei ole ok. Esihenkilönä voi joutua napakastikin puuttumaan. Se voi joskus vaatia rohkeutta. Ehkä voimaa ja lujuutta saa, jos ymmärtää syvällisesti, että armo ja rakkaus kuuluvat sekä minulle että toisille ihmisille.

Toinen asia on sitten se, että elämä ja ihmissuhteet haastavat jatkuvasti. Opiksi ottaminen ja kärsivällisyys on siis tarpeen. Silti arjen pääsääntö on, että sinä ja minä ansaitsemme Jumalan rakkautta ja armoa elämäämme. Emme saa jäädä huonojen tilanteiden loukkuun, vaikka elämä ei ruusuilla tanssimista olisikaan. Huolenpito omista tarpeista, unesta ja ravinnosta auttaa myös sisäisen lempeyden säilyttämisessä.

Pentti Tepsa

Suomessa on pidetty hyveenä oman kansan edun unohtamista ja se on mielestäni paha virhe.

Kansainvälinen ja monenkeskiseen sopimuskulttuuri on kuulemma pienten valtioiden etu. Monelta osin näin varmaan onkin. Kansainvälisin sopimuksin luodaan myös pienille valtioille turvallista ja oikeudenmukaista ympäristöä.

Mutta oman kansan etua ei saisi unohtaa, sillä sopimisen kulttuuri lakkaa toimimasta, jos oman puolen pitäminen laiminlyödään. Ei kaupankäynnissäkään pärjätä, jos ei omaa voittoa varmisteta. Vai väittääkö joku, että voittoa tavoitteleva kaupankäynti on vahingollista?

Vinoutumat edunvalvonnasssa johtavat välistävetoihin eli hyödyn ottaa se, joka hoksaa ja kerkiää. Hyötyjä voi olla kansainvälinen rikollisuus tai yksittäiset niskan päälle pyrkivät valtiot. Erityisesti länsimaisten demokraattisten valtioiden sinisilmäistä hyväuskoisuutta käyttävät hyödyksi diktatoriset ja kyyniset valtiot sekä ideologiat. Pidän esimerkiksi islamismia ja kommunismia selvästi vaarallisempina kuin paljon parjattua ”laitaoikeistoa”, vaikka ei äärioikeiston suhteenkaan kannata silmiään ummistaa.

Hämmästyttävintä on väkivaltaisten ja orjuuttavien aatteiden ja järjestelmien pukeutuminen hyvyyden kaapuun. Rajojen valvontaa pitäisi heikentää ihmisoikeuksien vuoksi ja tällä hyödytetään oikeasti maailman tuottoisinta, rikollista bisnestä eli ihmiskauppaa. Vapauden nimissä osoitetaan mieltä yhden aikamme julmimman terrorijärjestön Hamasin hyväksi. Jopa YK:n alaiset järjestöt yrittävät väittää mustan valkeaksi, ihmisoikeuksien kanssa puuhailevat kyynisimmät diktatuurit.

Globaalisti valhe näyttää naamioituvan totuudeksi, eikä naamioita ole riisuttu. Kun suomalaisia pitäisi herätellä käytännölliseen ja rehelliseen ajatteluun, meitä tuuditetaan julkisin varoin edelleen sinisilmäisyyteen. Pitkään Suomessa on pidetty hyveenä oman kansan edun unohtamista ja se on mielestäni paha virhe. Kansallinen löperyys ei auta loppujen lopuksi ketään, vaan on pelkästään hyvien ihmisten huijaamista pahojen hyväksi. 

Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Pitäisi vain ymmärtää se, että maailma on suurempi ja kavalampi kuin usein kuvittelemme.

Rukoillessa Jumalan kirkkaus tulee lähelle.

Heinäkuussa kesä on kirkkaimmillaan ja vedet lämpimillään. Kelpaa käydä uimassa tai vaikkapa vain lekotella auringon lämmössä. Sateella voi vetäytyä sisälle tunnelmoimaan ja sadetta pitämään niin kuin ennenvanhaan heinälatoihin mentiin suojaan odottamaan sateen lakkaamista. Kirkastussuntain sanoma Kristuksen muodon muuttumisesta vuorella muistuttaa meitä myös rukoushiljaisuuteen vetäytymisestä ja siihen sisältyvästä muutoksen mahdollisuudesta.

Julkisen toimintansa käännekohdassa Jeesus nousi vuorelle rukoilemaan. Hän otti mukaansa läheisimmät opetuslapsensa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin. ”Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan.” (Luuk. 9:29-32)

Myös kristityn elämässä muutos liittyy rukoukseen. Jumalan maailma kirkastuu meille Jumalan sanan ja rukoukseen hiljentymisen kautta. Aivan samoin kuin opetuslapset näkivät Vanhan testamentin pyhiä, Mooseksen ja Elian, mekin voimme kohdata Jeesuksen ja koko Jumalan maailman rukoushiljaisuudessa. Kohtaaminen ja kuuleminen on avain muutokseen.

Opetuslapset taisivat välillä nukahtaakin. Havahtuessaan taas valveille ryhtyi Pietari vaihteeksi aktiiviseksi. Kun Mooses ja Eila näyttivät olevan lähtemässä, halusi Pietari heidän jäävän heille rakennettaviin taloihin:”Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.” (Luuk. 9:33)

Rukoushiljaisuudessa on hyvä olla ja se saattaa joskus jopa nukuttaa. Hyvä on myös, että läsnä on ennen eläneiden pyhien muisto. Silti yksi on tärkein: ”Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!"” (Luuk. 9:35) 

Uuden liiton välimies on Vapahtaja Herra Jeesus. Kristukseen, ristille ja Golgatalle me suuntaamme katseemme myös rukoushiljaisuutta etsiessämme. Silloin me löydämme myös tyhjälle haudalle ja ylösnousemuksen aamun todellisuuteen. Muistathan käydä ainakin muutaman kerran katsomassa, miltä kesäinen aamu tuntuu luonnossa. Siinäkin on kirkastumisen ja ylösnousemuksen iloa.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

Ikuisen kuninkaan lähettiläät —apostolit

 

Sydänkesän aikaan ajoittuu apostolien päivä. Silloin muistamme Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä, aivan erityisiä raamatullisia apostoleita, mutta myös jokaista kristittyä jumalanvaltakunnan sanantuojaa. Kristillinen julistus on kuin kaunis kukinto, jonka terälehdet avautuvat keskuksesta käsin. Julistuksen keskuksessa on aina evankeliumi Jeesuksesta.

Suurin osa UT:n kirjeteksteistä eli epistoloista on apostoli Paavalin kirjoittamia. Hän on kristinuskon merkittävin lähetystyöntekijä, pakanain apostoli. Pelkästään nuoria seurakuntia opastamaan tarkoitettujen kirjeidensäkin perusteella Paavali on kirkon merkittävin teologinen opettaja, joka voimallisesti todistaa Herrasta Jeesuksesta ja Hänen viisaudestaan, voimastaan ja rakkaudestaan.

Paavali oli entiseltä nimeltään Saulus, joka tulee heprealaisesta nimestä Saul, se tarkoittaa kysyttyä. Kohdattuaan Kristuksen näyssä Damaskon tiellä hän aloitti kuitenkin uuden tien Jeesuksen seuraajana ja lähettiläänä. Hän otti nimekseen Paavali (kreik. Paulos), joka tarkoittaa pientä, vähäistä, sillä hän oli ennen kääntymystään vainonnut Jeesukseen uskovia.

Paavali esittelee työtään nuorelle Timoteukselle kiitosrukouksen muotoon puetussa tekstissä: "Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein." (1. Tim. 1:12-13). 

Paavali oli saanut lähes täyden kirjanoppineen eli grammateuksen koulutuksen. On arvioitu, että se vastaisi suurinpiirtein nykyisenlaajuista oikeustieteen ja teologian tohtorintutkintoa. Yleensä tähän yllettiin vasta yli 40-vuotiaana. Kilvoittelijana Paavali oli hyvin sitoutunut farisealainen ja nautti uskonnollisten piirien arvostusta. Tästä syystä nuori ja oppinut Saulus Tarsolainen eli myöhempi Paavali halusi puolustaa hänelle opetettua hengellisyyttä vainoamalla Jeesukseen uskovia ja Hänen seuraajiaan. Jeesus Kristus kuitenkin ilmestyi Saulukselle Damaskon tiellä ja muutti hänen mielensä. Entisestä vainoajasta tulikin Kristuksen julistaja.

 

Apostoli Paavali kertoo itse olevansa esimerkki Jumalan armosta ja rakkaudesta kaikkia Jeesukseen uskovia kohtaan: "Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen." (1. Tim. 1:14-17) 

Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra

Kesäyön aurinkoa Kemijärvellä