Sekä yksityiselämän että työelämän ihmissuhteissa on toisinaan auttanut ajatus, että ei huonoja asioita ihmissuhteissa tarvitsekaan jaksaa. Koska jokainen ihminen ansaitsee ihmisenä rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää, on näihin perusasetuksiin palattava aina. Tämä sääntö koskee myös minua. Myös minä olen arjessa ansainnut rakkautta, kunnioitusta ja hyväksyntää. Toki kärsivällisyyden hyvettä voi harjoitella, mutta se ei saa muuttua perusoletukseksi. Sietäminen ja venyminen ei voi olla pääsääntö.
Ikäviin ilmiöihin voi puutttua sanallisesti kertomalla, miksi jokin asia ei ole ok. Esihenkilönä voi joutua napakastikin puuttumaan. Se voi joskus vaatia rohkeutta. Ehkä voimaa ja lujuutta saa, jos ymmärtää syvällisesti, että armo ja rakkaus kuuluvat sekä minulle että toisille ihmisille.
Toinen asia on sitten se, että elämä ja ihmissuhteet haastavat jatkuvasti. Opiksi ottaminen ja kärsivällisyys on siis tarpeen. Silti arjen pääsääntö on, että sinä ja minä ansaitsemme Jumalan rakkautta ja armoa elämäämme. Emme saa jäädä huonojen tilanteiden loukkuun, vaikka elämä ei ruusuilla tanssimista olisikaan. Huolenpito omista tarpeista, unesta ja ravinnosta auttaa myös sisäisen lempeyden säilyttämisessä.
Pentti Tepsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti