Kansainvälinen ja monenkeskiseen sopimuskulttuuri on kuulemma pienten valtioiden etu. Monelta osin näin varmaan onkin. Kansainvälisin sopimuksin luodaan myös pienille valtioille turvallista ja oikeudenmukaista ympäristöä.
Mutta oman kansan etua ei saisi unohtaa, sillä sopimisen kulttuuri lakkaa toimimasta, jos oman puolen pitäminen laiminlyödään. Ei kaupankäynnissäkään pärjätä, jos ei omaa voittoa varmisteta. Vai väittääkö joku, että voittoa tavoitteleva kaupankäynti on vahingollista?
Vinoutumat edunvalvonnasssa johtavat välistävetoihin eli hyödyn ottaa se, joka hoksaa ja kerkiää. Hyötyjä voi olla kansainvälinen rikollisuus tai yksittäiset niskan päälle pyrkivät valtiot. Erityisesti länsimaisten demokraattisten valtioiden sinisilmäistä hyväuskoisuutta käyttävät hyödyksi diktatoriset ja kyyniset valtiot sekä ideologiat. Pidän esimerkiksi islamismia ja kommunismia selvästi vaarallisempina kuin paljon parjattua ”laitaoikeistoa”, vaikka ei äärioikeiston suhteenkaan kannata silmiään ummistaa.
Hämmästyttävintä on väkivaltaisten ja orjuuttavien aatteiden ja järjestelmien pukeutuminen hyvyyden kaapuun. Rajojen valvontaa pitäisi heikentää ihmisoikeuksien vuoksi ja tällä hyödytetään oikeasti maailman tuottoisinta, rikollista bisnestä eli ihmiskauppaa. Vapauden nimissä osoitetaan mieltä yhden aikamme julmimman terrorijärjestön Hamasin hyväksi. Jopa YK:n alaiset järjestöt yrittävät väittää mustan valkeaksi, ihmisoikeuksien kanssa puuhailevat kyynisimmät diktatuurit.
Globaalisti valhe näyttää naamioituvan totuudeksi, eikä naamioita ole riisuttu. Kun suomalaisia pitäisi herätellä käytännölliseen ja rehelliseen ajatteluun, meitä tuuditetaan julkisin varoin edelleen sinisilmäisyyteen. Pitkään Suomessa on pidetty hyveenä oman kansan edun unohtamista ja se on mielestäni paha virhe. Kansallinen löperyys ei auta loppujen lopuksi ketään, vaan on pelkästään hyvien ihmisten huijaamista pahojen hyväksi.
Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Pitäisi vain ymmärtää se, että maailma on suurempi ja kavalampi kuin usein kuvittelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti