Oli hyvä, että seurakuntarakennemuutos torjuttiin kirkolliskokouksessa.

Pidän hyvänä, että seurakuntarakennemuutos torjuttiin. Tässä rakennemuutoksessa olisi ollut kysymys historiallisesta muutoksesta kirkkomme hallinnossa. Merkittävällä tavalla ja pakollisena kirkkomme päätöksentekoon olisi kautta maan tullut neljäs hallinnnon taso: Kirkkohallituksen, hiippakuntasaon ja seurakuntason lisäksi olisimme saaneet yhtymärovastikuntatason yhtymärovasteineen.

Kirkkomme koko maassa on rakentunut alueellisesti hyvin omalaimaisesti ja kullakin seudulla on oma seurakuntahistoriansa. Pakollisena mallina ehdotettu rakennemuutos olisi kohdellut liian kaavamaisella tavalla seurakuntia Helsingistä Utsjoelle. 

On hyvä, että keskusvallan vallankäyttöä kirkossamme rajoittaa kirkolliskokouksen määräenemmistösuoja. Toivon, että kulkisimme tämän päätöksen myötä kohti alueittain ja alueilta käsin rakentuvaa kirkkoa. Seurakunnan koko ei läheskään aina ole tae hyvästä toiminnasta - ei taloudellisesti eikä hengellisesti.

Srk-rakennemuutoksen suunnittelu lähti kirkossamme liikkeelle edellisen hallituksen kaavaileman kuntaremontin vanavedessä. Kuntaremontti pysäytettiin, mutta kirkolla ei ollut mekanismeja tai halua pysäyttää srk-rakennemuutoshanketta. Ei, vaikka kuntarakennemuutoksesta  erillisenä hankkeena se olisi jatkossa saattanut tuottaa ristiriitaa kuntauudistusten kanssa. Tulevat kuntaliitokset olisivat ehkä suunnitelluista yhtymärajoista poikkeavia. Siksi toivoisin, että kirkon hallinnossa tutkittaisiin ja keksittäisiin mielekkäitä tapoja pysäyttää ajoissa uudistusprosesseja, jotka näyttävät jo muuttuneen vanhanaikaisiksi tai muuten ristiriitaisiksi.

Uutinen kirkolliskokouksesta:  http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/E749C3F11022CA97C2257E3E0055A130?OpenDocument&lang=FI

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

Sanoista ja tiloista

                                

SANOISTA JA TILOISTA

Ei kaikista sanoista voi pitää.

Joskus ensikohtaaminen jättää haavan:

jää arpi kieleen, särö korvaan.

Pään sisällä ja sydänalassa möyrii tympeä muisto.

                             
Maistuvatkohan nämä sanat paremmilta joskus,
toisenlaisessa seurassa
- eri paikassa ja ajassa.

                                    ( Pentti Tepsa )

KOKONAISKIRKOSSA SUUNNITELTU SEURAKUNTIEN RAKENNEUUDISTUS OLISI HUONO ESIMERKIKSI KEMIJÄRVEN SEURAKUNNAN NÄKÖKULMASTA

KESKITTÄMISTÄ JO VUOSIKAUSIA

Koko Suomessa 2000-luvun alku oli historian suurimman sisäisen muuttoliikkeen aikaa. Kasvukeskuksiin muutto lisäsi juurettomuutta, joka on omalta osaltaan ollut syynä valtaviin kirkosta eroamislukuihin juuri suurissa kaupungeissa. Kemijärvellä sitä vastoin kirkkoon kuuluminen on edelleen vahvaa (lähes 80 %). Oma seurakunta on tärkeä, mikä näkyy kaikessa seurakunnallisessa aktiivisuudessa.

Kemijärven kaupungissa olemme kärsineet keskittämis- ja keskittymisilmiöstä jo vuosikymmeniä. Se on ollut globaalien mekanismien vaikutusta, mutta toisaalta myös johtunut kotimaisista pyrkimyksestä päästä mukaan maapalloistumisen trendeihin. Keskittäminen on näyttäytynyt näin myös ideologisena ratkaisuna, jossa välineet on säädetty entistä isompien kokonaisuuksien mukaan, kunnes niistäkin on siirrytty suurempiin ja kannattavampiin. Kierre jatkuu, koska mallit oli jo alun perin luotu isoja kokonaisuuksia varten. 

Nyt seurakuntakentällä on kaavaillussa muutoksessa lähdetty liikkeelle kuntarakenteen muutossuunnitelman vanavedessä. Kuntarakennemuutos on peruuntunut. Kuitenkin tämä kirkon seurakuntarakenneuudistus jatkaa omaa elämäänsä – ikään kuin väistämättömänä. Valitettavasti tämä hanke näyttää keskittämishankkeelta, joka siirtää päätäntävaltaa pois alueilta keskuksiin – toiminta ja päätöksenteko eriävät.  

Todella liittymistarpeessa olevien seurakuntien sallittakoon muodostaa yhtymiä, mutta Hangosta Utsjoelle ulottuva myllerrys on kaavamaisuudessaan haitallinen. Täällä Lapissa puhutaan mielettömän laajojen alueiden yhteen niputtamisesta, mikä merkitsisi etelässä suurin piirtein samaa kuin Helsingin Kallion seurakunnan liittäminen Lahden seurakuntien kanssa yhtymäksi. Tuntuu, että mittakaava on laskettu väärin pitkien etäisyyksien pohjoista tarkasteltaessa. 

Laaja-alaiset seurakuntien yhtymät ovat täällä epäedullisia, koska yhdistettäessä useampi köyhtyvä ja ikärakenneongelmainen seurakunta luodaan yksi iso, köyhtyvä ja ikärakenneongelmainen yhtymä. Ratkaistavana on siis usean pienen ongelman sijaan yksi todella iso. Liittyminen etäisempään kasvukeskusseurakuntaan taas vahvistaisi paikallisen seurakunnan sivukonttoriluonnetta – osaltaan viestisi luovuttamisen mielialaa. 

PAIKALLISUUS OLISI LÖYDETTÄVÄ VOIMAVARAKSI

Rakentavampi vaihtoehto on pitää myös pienet seurakunnat täysin itsenäisinä säätämällä pienten seurakuntien tasolla ratkaisumalleja alueen ja seurakuntalaisten mukaan. Tällä tavalla säilytettäisiin paikallisuus ja kokemus sitä, että kirkko ei vetäydy alueilta. Kirkkohallitus voi ihan nykyrakenteilla nopeasti luoda oikeudenmukaisuutta alueiden välille, esimerkiksi palauttamalla pienille muuttotappioseurakunnille niiden keskusrahastomaksuja ja keräämällä niitä lisää kasvukeskuksista. Tämä olisi oikein senkin vuoksi, että syrjäseutujen seurakunnat ovat usein "mummolaseurakuntia", joihin tullaan keskuksista hoitamaan suvun kirkolliset toimitukset. Tästä koituu huomattavia kustannuksia pikkuseurakunnille, joiden toimituksista jopa 20-30%  joudutaan suuntaamaan keskustaajamista tulevile ulkopaikkakuntalaisille. 

Suunnitelluissa yhtymissä uudistus lisää väkirikkaamman alueen painoarvoa päätöksenteossa. Laajat lappilaiset seurakunnat muodostaisivat yhtyminä liian laajoja ja vaikeasti hoidettavia kokonaisuuksia. Priorisoitaessa harvaan asutut reuna-alueet kiinnostaisivat vähemmän yhtymän hallintoa. Millainen toimija uudenlainen yhtymä sitten olisi? Pitkät etäisyydet haittaisivat. Jos sama henkilö ajaa 100 km toiseen jumalanpalveluspaikkaan tai hautajaisiin, kuluu huomattava osa työajasta matkoihin. 

Harmillista olisi myös, jos paikallisseurakunta ei voisi olla enää itsenäisesti yhteydessä kapitulliin ohi yhtymähallinnon. Tukkeena olisi siis tätä syntynyttä uutta väliportaan hallintoa. Onkohan viisasta, että tässä kirkolle haasteellisessa nykytilanteessa luodaan ongelmallisia yhtymiä ja väliportaan byrokratiaa, minkä seurauksena myös hiippakunnan ja seurakuntien suorat yhteydet heikkenisivät?

Klikkaa -> Tästä linkistä saat tietoja seurakuntarakenneuudistuksesta

Pentti Tepsa

kirkkoherra 

Kemijärven seurakunta

Haluan olla kehittämässä Kemijärven seurakuntaa

Kemijärvi on luonnonkaunis, lappilainen kaupunki. Kemijärven seurakunta on alueeltaan laaja ja jäsenmäärältäänkin verrattain suuri. Minulla on ollut ilo toimia Kemijärvellä vt. kirkkoherrana 2 vuotta. Siksi en epäröinyt lähteä mukaan Kemijärven kirkkoherran vaaliin, kun sitä ehdotettiin. Kiitän kannattajiani jo nyt tähänastisesta vahvasta tuesta.

Haluan olla kehittämässä Kemijärven seurakuntaa työyhteisönä ja luterilaisena seurakuntana. Erityisen tärkeänä seurakunnan kehittämisessä pidän seuraavia asioita:

1. Tehokas tiedottaminen toiminnasta ja tilaisuuksista, jotta seurakunta nousee esiin informaatiotulvasta.

2. Seurakuntalaisten ystävällinen kohtaaminen, johon kuuluu osallisuuden korostaminen.

3. Hyvän työilmapiirin luominen, jotta se säteilisi laajemmallekin ja houkuttelisi seurakuntalaisia osallistumaan.


Vt. kirkkoherra Pentti Tepsa

Paikallislehtemme Koti-Lappi haastatteli meitä Kemijärven kirkkoheranvaalin ehdokkaita:

1.Miksi haluat Kemijärven seurakunnan kirkkoherraksi?

Olen toiminut nyt 2 vuotta vt. kirkkoherrana Kemijärven seurakunnassa. Pidän työstä kirkkoherrana, ja seurakunta sekä ihmiset täällä ovat mukavia. Olen kotoisin Sodankylän suunnalta, tosin äitini oli Pelkosenniemeltä. Itälappilainen kulttuuri ja murre ovat tuttuja äitini ja hänen sukunsa kautta. Seurakunta on moniammatillinen työyhteisö, jonka johtaminen hallintoelinten kanssa on mielenkiintoinen prosessi.

2.Nimeä Kemijärven seurakunnan kolme tulevaisuuden haastetta.

I Seurakunnan sanoman ja toiminnan pitäisi tavoittaa kaikki. Kemijärvi on hurjan virkeä ja aktiivinen seurakunta, mutta jokainen seurakunta on vaarassa kapseloitua erilaisten näkymättömien rajojen vuoksi. Evankeliumi on kaikkia varten. Siksi kutsu seurakuntaan koskee kaikkia.

II Talouden sopeuttaminen niukkeneviin resursseihin on jatkunut jo jonkin aikaa, nyt edessä on mm. kallis kirkon remontti taloudellisena haasteena. Myös henkilöstön ja työtehtävien mitoituksen suhteen on oltava hereillä ja pidettävä huolta työssä jaksamisesta.

III Ikääntyvät seurakuntalaiset ovat myönteinen haaste, sillä he ovat myös voimavara vapaaehtoisina. Vapaaehtoistoimintaan pitäisi saada jatkossa mukaan yhä nuorempia ikäluokkia. Meillä on toki aktiivisia nuoria, mutta nuorten tie vie usein pitkiksi ajoiksi opiskelupaikkakunnille.

3.Missä on hengellinen kotisi, ja onko jokin herätysliike sinulle läheinen?

Vaikka tunnenkin alueen perinteiset kirkolliset herätysliikkeet perhetaustani perusteella, olen itse lähinnä kirkollinen, seurakuntanuorten parista löysin aikoinaan oman paikkani. Nykyään kirkossa vaikuttava hiljaisuuden perinne eli Hiljaisuuden ystävät on läheisin. Hiljaisuuden retriitit ja hiljaisuuden rukousperinne hoitavat mielestäni koko ihmistä. Rukouselämän ytimessä on yhteinen messu. Teologina olen suuntautunut Raamatun tutkimukseen. Arvostan kirkon klassista teologiaa, mutta pidän myös herätysliikkeitä tärkeinä.

4.Miten suhtaudut naispappeuteen ja naispapin kanssa työskentelyyn alttarilla?

Hyväksyn kirkkomme järjestyksen mukaan pappina ja työtoverina sekä miehet että naiset. Olen yli 20 vuotta tehnyt seurakunnissa työtä alttarilla ja seurakuntaelämän eri yhteyksissä sekä naisten että miesten kanssa, joilla on kirkkomme järjestyksen ja Uuden testamentin mukainen papin virka.

5.Pidätkö Itä-Lapin seurakuntien yhdistymistä tulevaisuudessa todennäköisenä ja mitä ajattelet yhdistymisestä?

Erilaisia yhteistoiminnan muotoja varmaan kehittyy, mutta oletan ja toivon itsenäisten seurakuntien säilyvän. Itäinen Lappikin on laaja, eikä tunnu järkevältä heikentää alueiden hengellistä huoltoa vetäytymällä keskuksiin. Keskittämisen ideologiaan voidaan vastata kevyillä hajautetuilla järjestelmillä.

Pentti Tepsa
Kemijärven seurakunnan vt. kirkkoherra

Säästöistä: Pitääkö leikatessa aina myös lyödä?

Seuraan keskustelua säästöistä. Tiukkenevan talouden tilanteessa ne lienevät välttämättömiä. Sitä kysyn itseltäni, että onko kuitenkaan syytä siihen, että jotakin etua leikatessa sitä saaneet leimataan ja syyllistetään poliitikkojen ja valtiovarainministeriön virkamiesten suulla, kuten Sailas taas tekee. Pitääkö leikatessa aina myös lyödä?

Esimerkiksi vuorotteluvapaan ehtoja kiristetään, ja Sailas viisastelee, ettei tätä etua tarkoitettu hyvin toimeentulevien toimihenkilönaisten vapaaksi. Kun hallitus samalla leikkaa vanhusten laitospaikoista, olisi syytä muistaa, että sairaiden vanhusten kotihoito on usein onnistunut aikuisten lasten vuorotteluvapaalla olon vuoksi. Voi voi tätä hallitusta ja sen virkamiehiä, jotka näkevät kaikki asiat hyvinvoivien näkökulmasta.

Todiste taivaasta: aivokirurgin matka kuolemanjälkeiseen elämään

Kirjasyksyn mielenkiintoinen tähti on amerikkalainen bestseller Totuus Taivaasta, Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus. Alkuteos on nimeltään Proof of Heaven: A Neurosurgeon's Journey into the Afterlife. Tarkkaan ottaen suomenkieliseksi nimeksi kävisi siis oikeastaan paremmin tekijänsä mukaan Todiste Taivaasta.

Teos on omaelämäkerrallinen. Sillä on asiaproosan lisäksi myös kertomataiteellinen - oikeastaan romaanin luonne. Filosofis-katsomuksellisena tietokirjana se sisältää kunnioitettavan määrän lääketieteellistäkin asiatietoa, mutta se edustaa myös hyvää amerikkalaista kertomisen perinnettä. Se siis puhuttelee tieteenfilosofisesti ja koettelee maailmankatsomuksen rajoja, mutta on lisäksi mukaansa tempaavaa luettavaa.

Neurokirurgi Eben Alexander kertoo kirjassaan oikeastaan kaksi suurta ihmettä: parantumisensa tappavan vaarallisesta aivokalvontulehduksesta sekä ihmeenomaisen vaelluksensa todellisuudessa, jota hän kuvaa kuolemanjälkeiseksi elämäksi. Ammattikuntansa edustajana tohtori Alexander oli tottunut hahmottamaan todellisuutta materialistisesti, mutta nuo seitsemän päivää koomassa muuttivat hänen oman todellisuudenkäsityksensä täysin.

Aivojen kuorikerroksen lamautuminen aivokalvontulehduksen seurauksena aiheutti hänelle kooman, jonka aikana Eben Alexander väittää kuitenkin tietoisuutensa jatkaneen aktiivista olemassaoloaan. Aivotutkijana hän on tottunut ajattelemaan, että tajunta ja tietoisuus ovat aivojen toiminnan tulosta, mutta sairautensa ajalta hän muistaa kokeneensa täysin tietoista elämää, vaikka hänen aivonsa eivät toimineetkaan kokemusten vaatimalla tavalla. Mielenkiintoista on kirkon rukouspiirin merkityksen kuvaaminen lääkärien ja hoitajien työn rinnalla.

Vakavan sairautensa ajalta Eben Alexander muistaa vaeltaneensa toisissa ulottuvuuksissa ja nähneensä sekä manalan että taivaan. Matkallaan hän kohtasi enkeleitä ja Jumalan. Näillä kokemuksilla oli äärimmäisen positiivinen ja hoitava vaikutus ja hän sanoo oppineensa sellaisen määrän asioita, että niiden sisäistäminen kestänee loppuelämän. Tärkein viesti ihmisten kielelle yhteen sanaan tiivistettynä oli: "rakkaus". Näinä levottomina aikoina tuntuu hyvältä, että kirjassa vakuutetaan hyvän lopulta voittavan kaikilla todellisuuden tasoilla.

Aivotutkija Eben Alexander haastaa kirjallaan nykyiset tieteelliset yritykset selittää kuolemanrajakokemukset vain aivojen tuottamana mielihyväpommituksena ennen lopullista sammumista. Onko kysymys luotettavasta todisteesta kuolemanjälkeisestä elämästä, jäänee lukijan harkittavaksi. Kokemus on subjektiivinen. Vaikka sille ei antaisikaan ehdotonta tieteellistä todistusvoimaa, jää kuitenkin ihmettelemään ällistyttävän ilmiön merkitystä. Se kiistämättä vähintään kyseenalaistaa silkan materialismin ja antaa vihiä kaiken takana olevista ulottuvuuksista. Tunnetasolla lukijan mieleen jää levollinen "tartunta" taivaasta.

Kristitylle Raamattu sisältää kaiken tarvittavan tiedon taivaasta. Siinä mielessä emme kaipaa uutta ilmoitusta, Raamatun ja Kristuksen tunteminen riittää. Yhden ihmisen omakaohtaisenna todistuksena kirja on kuitenkin puhutteleva muistutus rukouksesta ja iankaikkisesta elämästä.

Pentti Tepsa
vt. kirkkoherra
Kemijärven seurakunta