Alussa oli innokas yhdessä tekeminen, vähän ennen alamäkeä keksittiin johtajuus.

Jokin aika sitten kuuntelin kiinnostavaa "entisen nokialaisen" haastattelua. Kyseessä ei ollut mikään poispotkittu ja siitä katkeroitunut insinööri, vaan välkky ja sanavalmis nainen, koulutukseltaan fyysikko. Luonnontieteilijänä hän oli ollut mukana luomassa NOKIA -yhtiön menestystuotteita puhelinten ja verkkotekniikan alalla. Lopulta hän oli jättäytynyt pois siirtyen erään järjestön palvelukseen.

Nokian rajuun notkahdukseen löytyy varmaan useampiakin selittäviä tekijöitä. Haastattelussa tuli esille yksi johtamiseen liittyvä ilmiö. Yhtiön ja sen tuotteiden voimakkaan nousun ja menestyksen aikana asiantuntijat tekivät ryhmissä töitä kekseliäästi ja itseään säästämättä. Ennen alamäkivuosia Nokian johtamista uudistettiin: toimipaikoille ja yhtiöön tuli alan ammattilaisten sijaan paljon ammattijohtajia, joilla ei johtajuuden lisäksi ollut juurikaan tietoa tai näkemystä tuotteista. Kekseliäs yhdessä tekeminen muuttui lupalappujen täyttämiseksi. Kun tuotteet saatiin valmiiksi, niiden ideat oli monessa hallinnon portaassa jo vesitetty, alkuperäisen keksinnön helmi oli kadonnut. Näin siis kertoi haastateltava naisfyysikko.

Tämä kuulosti valitettavan tutulta. Samansuuntaista viestiä olen kuullut suurista sairaaloista, kouluhallinnon puolelta ja valitettavasti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolelta. Pieniä yksiköitä yhdistetään suuriksi ja niihin palkataan suuria johtajia, "johtamisen ammattilaisia". Itse kannatan vanhaa mallia, jossa johtajaksi valikoitui työn osaajia ja ammattilaisia. Ajattelen, että laivan kapteenin on oltava myös merimies. Tietenkin on sitten oltava myös itse esimiehen persoonassa kasvunvaraa johtamisen monipuolisiin haasteisiin.

Johtaminen on myös yhdessä tekemistä. Tästä paras esimerkki löytyy nuoruuteni poroerotuksista. Kun erotusaidan työt alkoivat, siihen tarvittiin koko paikalla oleva väkijoukko. Ehkä poroisäntä jonkin verran käski ja neuvoi, mutta muuten kymmenet ihmiset toimivat ryhmässä, yhteistyössä ilman varsinaista komentamista. Käsitys yhteisestä päämäärästä loi yhteisen, vähäeleisen mutta vakaan toiminnan.

Pastori Pentti Tepsa