Kasteesta

KASTE KANNATTAA

Synnyin perunannoston aikaan syksyllä 1964, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Jaakko niminen pappi kastoi minut vanhempieni viisilapsisen perheen nuorimman. Sain toisen nimeni Jaakon kastepappini mukaan. Vaikka en osannut mitään vanhemmiltani erikseen pyytää, saatoin itkullani ja hymylläni kuitenkin kertoa heille, että tarvitsin turvallisuutta, rakkautta ja ravintoa.

Olen paljosta vanhemmilleni kiitollisuudenvelassa. Erityisen kiitollinen olen elämäni ja iankaikkisuuteni kannalta suurimmasta lahjasta: kasteesta. Vanhempieni pyytämänä ja kirkon valtuuttamana pappi kävi Raamatun kehotuksen mukaisesti ( Matt. 28: 18-20 ) kodissamme kastamassa minut. Minut liitettiin Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Olin kummin sylissä, mutta samalla pääsin erityisellä tavalla Taivaan Isän maailmankaikkeuden turvallisimpaan syliin.     

Vanhempani opettivat minulle Jumalan tuntemista, samoin he opettivat minulle äidinkieltään kysymättä minulta suostumusta. Pienellä pakolla minulle yritettiin myös opettaa hyviä tapoja, työntekoa ja jopa kirjaviisautta. Tässä vanhempani noudattivat Raamatun kehotusta, kuten kasteenikin osalta, sillä Raamattu korostaa vanhempien kasvatustehtävää. 

Äitini ja isäni ovat jo tallella siellä, voin kiittää heistä enää hiljaisessa rukouksessa. Vaikka minut siis kasvatettiin kysymättä minulta suostumusta, olen aikuisena saanut valita, käynyt kaukanakin, mutta riemuiten voinut palata vanhempieni uskoon. 

Kaste on Jumalan teko, joka ei häviä tai turmellu. Minun omat tekoni ovat heikkoja ja uskonikin on ajoittain melko vajavainen. Kasteen liittoon saan kuitenkin joka päivä palata. Jumala uudestisynnyttää kasteessa ja tähän Hengen "luomukseen" voi aina palata parannuksen kautta. Kaste on Raamatun mukaan tehtävä vain kerran, mutta rippi ja kirkkomme toinen sakramentti eli ehtoollinen ovat tarjolla ja käytettävissä jatkuvasti. Koko uskonelämämme on Pyhän Hengen hoidossa Sanan ja sakramenttien välityksellä.

Pastori Pentti Tepsa