Suomessa on pidetty hyveenä oman kansan edun unohtamista ja se on mielestäni paha virhe.

Kansainvälinen ja monenkeskiseen sopimuskulttuuri on kuulemma pienten valtioiden etu. Monelta osin näin varmaan onkin. Kansainvälisin sopimuksin luodaan myös pienille valtioille turvallista ja oikeudenmukaista ympäristöä.

Mutta oman kansan etua ei saisi unohtaa, sillä sopimisen kulttuuri lakkaa toimimasta, jos oman puolen pitäminen laiminlyödään. Ei kaupankäynnissäkään pärjätä, jos ei omaa voittoa varmisteta. Vai väittääkö joku, että voittoa tavoitteleva kaupankäynti on vahingollista?

Vinoutumat edunvalvonnasssa johtavat välistävetoihin eli hyödyn ottaa se, joka hoksaa ja kerkiää. Hyötyjä voi olla kansainvälinen rikollisuus tai yksittäiset niskan päälle pyrkivät valtiot. Erityisesti länsimaisten demokraattisten valtioiden sinisilmäistä hyväuskoisuutta käyttävät hyödyksi diktatoriset ja kyyniset valtiot sekä ideologiat. Pidän esimerkiksi islamismia ja kommunismia selvästi vaarallisempina kuin paljon parjattua ”laitaoikeistoa”, vaikka ei äärioikeiston suhteenkaan kannata silmiään ummistaa.

Hämmästyttävintä on väkivaltaisten ja orjuuttavien aatteiden ja järjestelmien pukeutuminen hyvyyden kaapuun. Rajojen valvontaa pitäisi heikentää ihmisoikeuksien vuoksi ja tällä hyödytetään oikeasti maailman tuottoisinta, rikollista bisnestä eli ihmiskauppaa. Vapauden nimissä osoitetaan mieltä yhden aikamme julmimman terrorijärjestön Hamasin hyväksi. Jopa YK:n alaiset järjestöt yrittävät väittää mustan valkeaksi, ihmisoikeuksien kanssa puuhailevat kyynisimmät diktatuurit.

Globaalisti valhe näyttää naamioituvan totuudeksi, eikä naamioita ole riisuttu. Kun suomalaisia pitäisi herätellä käytännölliseen ja rehelliseen ajatteluun, meitä tuuditetaan julkisin varoin edelleen sinisilmäisyyteen. Pitkään Suomessa on pidetty hyveenä oman kansan edun unohtamista ja se on mielestäni paha virhe. Kansallinen löperyys ei auta loppujen lopuksi ketään, vaan on pelkästään hyvien ihmisten huijaamista pahojen hyväksi. 

Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Pitäisi vain ymmärtää se, että maailma on suurempi ja kavalampi kuin usein kuvittelemme.

Rukoillessa Jumalan kirkkaus tulee lähelle.

Heinäkuussa kesä on kirkkaimmillaan ja vedet lämpimillään. Kelpaa käydä uimassa tai vaikkapa vain lekotella auringon lämmössä. Sateella voi vetäytyä sisälle tunnelmoimaan ja sadetta pitämään niin kuin ennenvanhaan heinälatoihin mentiin suojaan odottamaan sateen lakkaamista. Kirkastussuntain sanoma Kristuksen muodon muuttumisesta vuorella muistuttaa meitä myös rukoushiljaisuuteen vetäytymisestä ja siihen sisältyvästä muutoksen mahdollisuudesta.

Julkisen toimintansa käännekohdassa Jeesus nousi vuorelle rukoilemaan. Hän otti mukaansa läheisimmät opetuslapsensa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin. ”Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan.” (Luuk. 9:29-32)

Myös kristityn elämässä muutos liittyy rukoukseen. Jumalan maailma kirkastuu meille Jumalan sanan ja rukoukseen hiljentymisen kautta. Aivan samoin kuin opetuslapset näkivät Vanhan testamentin pyhiä, Mooseksen ja Elian, mekin voimme kohdata Jeesuksen ja koko Jumalan maailman rukoushiljaisuudessa. Kohtaaminen ja kuuleminen on avain muutokseen.

Opetuslapset taisivat välillä nukahtaakin. Havahtuessaan taas valveille ryhtyi Pietari vaihteeksi aktiiviseksi. Kun Mooses ja Eila näyttivät olevan lähtemässä, halusi Pietari heidän jäävän heille rakennettaviin taloihin:”Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.” (Luuk. 9:33)

Rukoushiljaisuudessa on hyvä olla ja se saattaa joskus jopa nukuttaa. Hyvä on myös, että läsnä on ennen eläneiden pyhien muisto. Silti yksi on tärkein: ”Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!"” (Luuk. 9:35) 

Uuden liiton välimies on Vapahtaja Herra Jeesus. Kristukseen, ristille ja Golgatalle me suuntaamme katseemme myös rukoushiljaisuutta etsiessämme. Silloin me löydämme myös tyhjälle haudalle ja ylösnousemuksen aamun todellisuuteen. Muistathan käydä ainakin muutaman kerran katsomassa, miltä kesäinen aamu tuntuu luonnossa. Siinäkin on kirkastumisen ja ylösnousemuksen iloa.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra