Päivi Räsänen ja arkkipiispa Tapio Luoma kirjeenvaihdossa

Päivi Räsänen kysyi avoimella kirjeellä arkkipiispa Tapio Luomalta, miksi kirkko näkyy virallisena tukijana Helsinki Pride -tapahtumassa. Räsäsen kysymys on aiheellinen, sillä Pridessä on esillä monenlaista sellaistakin, mitä kirkon näkökulmasta on vaikea hyväksyä.

Nykyään Pride näyttäytyy suurelta osin valtakulttuurin osana, sen vastakulttuurinen tausta on väistymässä yleisen mielipiteen muuttumisen myötä, ja moni kokee priden vain yhtenä urbaanina kansanjuhlana. Siksi useat yritykset ja yhteisöt ovat hankkineet näkyvyyttä esiintymällä tapahtuman tukijoina.

Tähän perustunee kokonaiskirkon lipsahtaminen tukijoiden joukkoon, vaikka sellaisesta ei ole tehty riittävän laajaa kokonaiskirkon päätöstä. Myös seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat kiinnittäneet huomiota niin sanottuun pinkkipesun vaaraan: ollaan näkyvissä imagosyistä, jotta ei leimauduttaisi tässä asiassa vanhanaikaiseksi.

Arkkipiispa Tapio Luoma vastaa taitavasti ja viisaasti Päivi Räsäselle: Arkkipiispan vastaus

Minun mielestäni kirkon pitää tarkkaan harkita, miten se on mukana tapahtumissa. Kun toisille kumarrat, toisille pyllistät. Kirkon puuttumista virallisista tukijoista ei taas voida tulkita niin, että kirkko olisi joitakin ihmisiä vastaan.

Pentti Tepsa

Luontokohteet tai maisema eivät ole rahalla mitattavissa, sillä ne ovat ainutkertaisia.

Markkinatalous on eri asia kuin kapitalismi, eikä luonto tai maisema edes ole rahalla mitattavissa.

On sanottu, että kapitalismi on markkinoille sama kuin syöpä ihmiselle. Se pyrkii omaan rajoittamattomaan kasvuunsa. Kapitalismissa on monesti kyse globaaleista monopoleista, kansallisten rajojen häviämisestä ja kustannusten ulkoistamisesta. Voitot maksimoidaan ja ohjataan eri järjestelyillä esimerkiksi kansallisen verotuksen tavoittamattomiin. 

Erilaisten luonnollisten monopolien esimerkiksi sähköverkon, rataverkon tai tieverkon päätyminen kapitalistisen monopolin tavalla toimiviksi voi yllättää — Caruna lienee hyvä huono esimerkki.

Adam Smithin markkinateoriaan taas kuuluu ajatus pienistä, paikallisista yrityksistä ja kustannusten sisäistämisestä, niin että tuotteista maksetaan todelliset kustannukset. Markkinataloudessa kauppa perustuu tasapainoon. Kysyntä ja tarjonta tasapainottavat, jos markkina on terve.

Länsimaista markkinataloutta oikealla tavalla säädeltynä voidaan pitää talousjärjestelmänä, joka on osoittautunut kohtalaisen toimivaksi. Rahan valta on kuitenkin suuri ja suuren rahan valta vielä suurempi. Siksi kaikki yhteiskunnassamme ja elinympäristössämme ei saisi olla ostettavissa tai myytävissä.

Suomi on metsien ja vesistöjen maa. Meidän pitäisi olla tarkkana siitä, että erityisesti luontomme ja luonnonvaramme säilyvät mahdollisimman paljon kansallisissa käsissä. Maisema ja luontoalueet ovat tulleet esimerkiksi matkailun vuoksi yhä kasvavan taloudellisen kiinnostuksen kohteiksi. Luonto ja maisema ympärillämme ovat kuitenkin ainutkertaisia, niitä ei voi valmistaa lisää.