Kun maassamme lakkoiltiin 18.9.15, tuli samana päivänä maahamme paremman elämän ja turvan etsijöitä enemmän kuin on vuosikymmeniin yhtenä päivänä tullut.

Perjantaina 18.9.15 pääkaupungissamme kokoonnuttiin mielenosoitukseen ja lakkoon. Mielenilmaus kohdistui hallituksen säästösuunnitelmia ja leikkauksia vastaan. Taustalla oli hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kaksi epäonnistunutta yritystä päästä sopimukseen kotimaamme talouden kuntoon saattamiseksi.

Suomessa toimii demokratia ja maassamme on vasta vaaleilla kansan valitsema eduskunta. Suurimpien puolueiden johdolla on muodostettu enemmistöhallitus. Politiikasta voi olla montaa mieltä, mutta kirkonmiehenä tehtäväni ei ole puuttua puoluepolitiikkaan. Vaikea taloustilanne näyttää kuitenkin laukaisseen yleisen luottamuspulan ja vaaran, että säästöt ja leikkaukset kohdistuvat niihin, joita eivät mitkään etujärjestöt puolusta. Tästä on syytä muistuttaa päättäjiä, puolueita sekä ammattijärjestöjä. Kaikki ovat tästä osaltaan vastuussa. Kaikki ovat velvollisia yhteisen edun etsimiseen. Luottamus on palautettava.

Monille muiden maiden ihmisille Suomi on edelleen esimerkillinen hyvinvointiyhteiskunta. Tästä muistutuksena saimme tänäänkin satojen ihmisten ryhmiä Tornion kautta maahamme.  Päivän tulijamäärä on ollut vastaava vain itärajan sulkemisen yhteydessä Suomen itsenäistyessä. Meiltä etsitään turvaa ja tulevaisuutta. 

Pakolais- ja siirtolaispolitiikkamme on maan siviilihallinnon asia, ei ensisijaisesti kirkollinen. Silti pidän välttämättömänä, että kristillistä lähimmäisenrakkautta ja humaania filantropiaa toteutetaan myös maahantulijoita kohtaan. Kemijärven seurakunta toimii omalta osaltaan kokonaiskirkkomme kanssa yhdessä hädänalaisten auttamiseksi. Seurakunta on osallistunut sekä kolehdein että budjettivaroilla, näin myös jatkossa. Olen itse tavannut irakilaisia tulijoita ja tiedän näiden nuorten miesten kertomana heidän taustastaan. Ongelmat olisi ratkaistava lähtömaassa. Siksi kansainväliset toimet Irakissa ja Syyriassa ovat kokonaisvaltaisen ratkaisun avain.

Kuten auttaminen yleensä myös nykyinen maahamme saapuvien kohtaaminen vaatii Suomen valtiolta toisaalta auttamisenhalua ja toisaalta lujaa rajojen asettamista. Kukaan ei hyödy, ja erityisesti heikommat kärsivät, nykyisestä vallattomana aaltoilevasta tilanteesta Lapin länsirajalla. Suomen on edellytettävä tulijoilta rekisteröitymistä välittömästi ja todellisen tilanteensa rehellistä selvittämistä. Niinhän me vaadimme omilta kansalaisiltammekin. Olisi suunnattava resursseja rajavalvontaan ja tietenkin auttaviin pakolaiskeskuksiin. Auttaminen on sekä sydämen että järjen asia.

Pentti Tepsa